Nummelan Keskipisteen itälaidalla sijaitsi ns. Vanhan Auran ja Sähköyhtiön puutalon välissä Flinkmanin perheen kaksikerroksinen hirsitalo, jonka alaosa oli vielä 1920-luvun alussa maalaamaton. Yläkerta sen sijaan oli vaalea. Talon keskiosassa oli korotettu harjakatto, jonka alla oli kolme ikkunaa, joista laitimmaiset kapeita. Yläkerran päädyssä oli yksi ikkuna ja alhaalla julkisivussa viisi ikkunaa. Vanhimmissa kuvissa rakennuksen edessä oli tumma, harva lankkuaita. 1930-luvun kuvissa talo on kokonaan vaaleaksi maalattu. Sitä ympäröi tumma säleaita. Ikkunoiden alla oli Keskipisteenkin puolella jokunen pensas. Puita ei pihalla ollut.
1890-luvulla on Vihdin seurakuntaan Tuusan alueelle kirjattu leipuri Frithjof Flinkman (1865 Hämeenlinna).
Majatalonpitäjä, leipuri Hugo Ture Flinkman (1877 Pälkäne) muutti 1903 Pälkäneeltä Nummelaan. Perheeseen kuului vaimo Elisabeth (Betty), o.s. Löfberg (1861 Ylihärmä) sekä lapsia vaimon ensimmäisestä avioliitosta: pojat Toivo Armas (1889 Karjaa), Bror Väinö (1891 Lohja) sekä tytär Lempi Ulrika Elisabet Fritjofintytär (1893 Pohja). Flinkmaneilla oli yksi yhteinen lapsi, Tuure Valpas Vesa (1904 Vihti).
1935 Suomessa suomennettiin paljon ruotsinkielisiä sukunimiä. Flinkmanista tuli Pirke. Perheen lapset ryhtyivät käyttämään nimeä.
Hugo Flinkman piti Maanviljelijäin kaupan vieressä, Keskipisteen talossaan sekatavarakauppaa ja leipuriliikettä. 1922 Flinkman oli mukana Nummelan torikaupan järjestelykomiteassa. Tuolloin hänen ammatikseen on merkitty majatalonpitäjä. Flinkman oli myös 1928 Talouskauppa Oy:n hallituksen varajäsen ja vähemmistöomistaja (10 osaketta). Liikemies Hugo Flinkman oli 1933 paikallisen kansallisen kokoomuspuolueen johtokunnassa.
Flinkmanin perheen jäsenet osallistuivat aktiivisesti järjestöjen toimintaan. Betty Flinkman kuului Vesikansan – Nummelan Marttayhdistyksen perustajajäseniin 1906 ja heillä pidettiin usein kokouksia. Hugo Flinkman puolestaan auttoi mm. tapahtumien lipunmyyjänä.
Hugo Flinkman on muistikuvissa nähty naamaltaan luisevana, isoleukaisena ”Kippari-Kallen” näköisenä miehenä, joka aina poltti piippua. Rouva oli pyöreähkö. Molemmat olivat pienikokoisia. Leila Lilja, o.s. Ojala on kertonut, että hänen lapsuudessaan Flinkmaneilla oli rapukestit. Elävät ravut keitettiin pihasaunan padassa, mikä kauhistutti pientä tyttöä.
Hugo Flinkman käytti mustia vaatteita ja usein mustaa venäläismallista sotilashattua. Hänellä oli kävelykeppi. Viimeisinä vuosinaan hän oli kuuro. Rouva kuuluu olleen kova ”päpättäjä”. Hän ”luki lakia” talossa.
Elisabeth Flinkman vastasi majatalon kyytiurakoinnista 1920-1925 12 000 markan vuotuiskorvauksella ja 1926-1928 10 000 vuosikorvauksella. Toiminta loppui vähitellen. Hevoset olivat ajoittain laihtuneita, koska omistaja ei voinut ostaa tarpeeksi korsirehua. Alku Saarni (1905 Vihti) toimi poikasena ilmeisesti majatalon viimeisenä hevoskuskina.
Hevosten talli oli ulkorakennuksessa, jonka punaiseksi maalattu seinä rajasi toiselta puolen Keskipisteeltä lähteneen kapean Kusikujaksi kutsutun, Härköilään johtaneen kärrytien. Asuinrakennuksen ja ulkorakennuksen välissä oli aidanpätkä, missä oli portti. Kujan toisella puolella oli Osuusliike Auran pitkä varastorakennus. Myös Sähköyhtiön puoleisella rajalla oli aita.
Sekä Hugo että Elisabeth (Betty) Flinkman kuolivat 1943.
Vihdin Sähköyhtiö osti 1961 ”Kukko”-nimisen 700 m2 suuruisen tontin. Näin yhtiö sai riittävästi rakennusoikeutta uuteen Sähkötaloon. Lisäksi saatiin väliaikaisesti asuintiloja yhtiön henkilökunnalle.
Silloin liiketalossa avattiin KOP:n ensimmäinen Nummelan konttori. Sen johtajana toimi Toivo Majuri. Pankki toimi rakennuksen Sähköyhtiön puoleisessa päässä. KOP siirtyi 1965 Sähköyhtiön rakennuttamaan uuteen liiketaloon. KOP:in paikassa toimi sen jälkeen Mäenpään maalikauppa.
Aikaisemman lihakaupan tilasta tehtiin asunto, johon oli oma sisäänkäynti.
Samaan aikaan talon toisessa päässä oli rouvien Hohenthal ja Valtonen omistama vaatetusalan liike, Nummelan Asuste, joka sekin sitten siirtyi seuraavaksi Sähköyhtiön uudisrakennukseen.
Harri Pitkäsellä oli ensin kioski tässä ”Kukko”- talossa. Kioski sijaitsi baarin takana Auran puoleisella sivulla. 1968 Inkeri Perälä jatkoi kioskin pitoa talossa, mistä se kesällä 1970 siirtyi Vesikansantien varrelle Kirveskallion perheen omistamalle tontille Harjunsyrjä.
Samanaikaisesti Perälän kioskin kanssa, talossa oli Aira Petrellin kampaamo. Petrellit myös asuivat tässä ”Kukko”-talossa. Kampaamo siirtyi täältä Funkis-Auraan.
Tauno Saarinen avasi 1969 Mäenpään maalikauppana olleessa liiketilassa Nummelan Kenkäkaupan. Liike toimi Kukko-talossa 1970 saakka.
1971 tämä vuosien varrella paljon ulkomuotoaan muuttanut rakennus purettiin.