Vihdinseudun Osuusliikkeen leipomo

Entisessä Kalle Törnströmin, Haapakyläntien varressa sijainneessa talossa toimi myöhemmin Vihdinseudun Osuusliikkeen leipomo.

Naapuritalossa asunut Helga Aaltonen, o.s. Lehtonen meni 1945 töihin Vihdinseudun Osuusliikkeen leipomoon ja työskenteli siellä talon tuhoutumiseen asti.

Leipomoon kuljettiin Vesikansantien puolelta. Kadun puolella oli tavaroiden laskusilta. Jauhovarasto oli verannalla. Ensin oli pakkaamo ja sen takana iso sali. Kun eteisestä tultiin sisälle, oli salissa oikealla mylly ja taikinakone. Sali ulottui läpi talon pihan puolelle asti. Siellä oli pitkät leipomispöydät. Äärinurkassa olivat höyrykaapit, missä leivät nostatettiin. Uunit olivat keskellä taloa vastapäätä konditoriamestarin huonetta, joka oli talon pohjoissivulla, tieltä katsoen ison salin vasemmalla puolella. Henkilökunnalla ei ollut muita tiloja kuin pieni pukuhuone pakkaamon sivussa, eikä sekään ollut aivan alusta lähtien. Myös pihan puolella oli sisäänkäynti leipomon tiloihin sekä toinen ovi yläkerran portaikkoon.

Helga Aaltosen aikana, sodan jälkeisinä vuosina, leivottiin ohra- ja ruisleipää sekä pullaa, jonka päällä oli hilloa. Helga Aaltosen työtovereita leipomossa olivat mm. Eeva Salenius, o.s. Laakso ja Tyyne Merikallio. Kondiittori teki tilauksesta kakkuja tai kanelipullia asiakkaiden aineista. Rusinoiden sijaan käytettiin tarvittaessa puolukoita.

Vihdinseudun Osuusliikkeen myyjät ja ravintolan työntekijät hakivat käsirattailla leivät ja pullat suoraan leipomosta.

Leipomorakennuksen yläkerrassa oli kaksi asuntoa. Siellä asui osuusliikkeen työntekijöitä: mm. leipurimestari Yrjö Haarala (1905 Helsinki) ja hänen vaimonsa Sirkka, o.s. Saarinen, (1910 Karjalohja). He tulivat Nummelaan 1943 ja muuttivat Auraan 1946.

1940-luvun puolivälissä talossa asui teurastaja Teuvo Heikkilä ja hänen vaimonsa Ellen, joka oli liha- ja maito-osaston myyjänä. Pekka-poikansa kuoltua liikenneonnettomuudessa 1946 Heikkilät muuttivat pois Nummelasta.

Leipomotyöntekijöistä ainakin Perniöstä tullut Impi Koivu asui talossa 1943 – 1945.

1948 leipomorakennus paloi. Ilmeisesti syynä oli nokipalo. Työntekijät eivät huomanneet palon alkua. Mestari Olavi Ihalainen tuli leipomoon ilmoittamaan palosta. Asbestikatto kuumeni ja paukkui uhkaavasti. Pullat lentelivät pitkin pihaa ja maantietä. Leipomoa ei rakennettu enää uudelleen Nummelaan. Vain sementtiportaat ovat talosta jäljellä.