Limonaatin valmistuksessa oli monta vaihetta. Valmistus alkoi siten, että kauppiasperheen apulainen Elvi Ajanne haki Kaivolan tuotantohuoneen vesihanasta suuren määrän vettä ja kuljetti sen kauppatalon keittiöön. Talvella kuljetukseen käytettiin usein vesikelkkaa. Keittiössä hän puupallilla seisten, pienikokoinen kun oli, keitti sokerivettä, mikä sitten maustettiin esanssilla. Se toimi myös väriaineena. Kun sokerivesi oli keitetty, Elvi vei sen takaisin tehtaalle, jossa Väinö Heino pullotti sen ja lisäsi hiilihapon. Tuotannossa oli ainakin Vichy-vettä sekä mansikka-, vadelma- ja sitruunalimonaatia.

Limonaatin valmistuksesta limonaatinlaskijana eli tekijänä vastasi Väinö Heino (1898 Lohja), joka perheineen asui tehdasrakennuksen päässä olevassa pienessä asunnossa. Heino oli myös yrityksen autonkuljettaja ja varastomies.

Tehtaan tontilla oli myös karsina, missä pidettiin sahanpuruissa isoja jäälohkareita, joita tarvittiin juomien viilentämisessä ja varastoinnissa.

Hiilihappokonetta kiersi Väinö Heinon vaimo Anni, joka auttoi miestään tarvittaessa. Hän huolehti ennen kaikkea ”laputtamisesta” eli kiinnitti tuotteesta kertovat etiketit pulloihin. Liimalappu kastettiin puisen pöydän pinnassa olevassa ”montussa”, missä oli vettä. Alkuvaiheessa käytettiin oikeita luonnonkorkkeja, myöhemmin ns. patenttikorkkeja. Silloin pulloihin laitettiin vielä ns. kaulalappu, jolla pullo merkittiin suljetuksi.

Pullojen pesusta huolehti tavallisesti Toivosen Tilta, joka asui Lohjantien alapuolella olevassa mökissään, nyk. Ainontien varrella. Pesussa käytettiin kahta allasta. Pesu tapahtui panemalla hyvin hajoavaa kivimurskaa pulloihin, joita ravisteltiin voimakkaasti. Pullo huuhdottiin huolellisesti toisessa altaassa.

Varsinaista limonaatin tuotantoa ei ollut joka päivä. Joskus juomia jouduttiin tekemään myös öisin kun aamulla oli lähdettävä viemään kuormaa esim. Mustiolle tai Lapinkylään, missä Tainiolla oli oma kauppa. Jonkin aikaa Kalle Tainiolla oli kauppa ”pisteellä” entisessä Flinkmanin talossa, mutta kauppa ei kannattanut.

Talouskaupan seuraavat omistajat, Olssonit, jatkoivat vielä jonkin aikaa virvoitusjuomien valmistusta.