/><figcaption class=wp-element-captionLiisa ja Väinö Leander sekä nuorimmat lapset Erkki, Tuula ja Jorma kirkkosalin ovella. Liisa Leanderin kokoelma
/><figcaption class=wp-element-captionTuula Leander nuorimman veljensä Jorman kanssa sakastin oven edessä. Kuva: Liisa Leander

Liisa ja Väinö Leander asuivat rukoushuoneella 1954 – 1968. He muuttivat rukoushuoneelle Lusilan Hannulasta. Isä Väinö työskenteli Vihdin Sähkö Osakeyhtiöllä verkostoasentajana. Silloin perheeseen kuului äidin ja isän lisäksi kolme poikaa. Perhe kasvoi rukoushuoneella asumisen aikana kahdella pojalla ja yhdellä tytöllä. Perheeseen kuului kuusi lasta; Pentti (1948), Seppo (1951), Markku (1952), Tuula (1955),  Erkki (1957) ja Jorma (61). Leanderit saivat asuttavakseen keittiön ja kaksi kamaria käsittävän asunnon.

/><figcaption class=wp-element-captionLeanderien lapset pituusjärjestyksessä Pentti, Seppo, Markku, Tuula ja Erkki. Liisa Leanderin kokoelma
/><figcaption class=wp-element-captionLapset istumassa Pentti, Markku, Erkki, Tuula ja Seppo. Liisa Leanderin kokoelma

Rakennuksessa oli toinenkin asunto, jossa oli vain yksi huone. Siinä asuivat Valtteri Forsgren ja hänen iäkäs äitinsä. Forsgren oli hiljainen, kiltti mies. Hän auttoi mm. puiden pilkkomisessa sekä rukoushuoneella, että Tuusan tilalla. Lapsille Valtteri tarjosi aina “kettukaramellejä” Forsgrenin asunnon sisäänkäynti oli Tuusan puoleisessa päädyssä.

Leanderin asunnon ja sakastin sisäänkäynnit olivat vierekkäin pienessä syvennyksessä rakennuksen pitkällä sivulla. Samalla seinustalla viimeisenä kirkkosaliin johtavat pariovet. Pihalta noustaessa oli ensin muutama sementtirappu, sen jälkeen eteinen ja sitten varsinainen kirkkosali. Liisa muistaa kirkkosalin pitkät penkit keskikäytävän molemmilla puolilla ja punaisella samettikankaalla päällystetyn kaarevan alttarikaiteen.

Leanderin perheen asunnon vuokra oli 70 mk kuukaudessa. Vuokran lisäksi Liisa-rouvalle kuului melkoisesti seurakunnan määräämiä tehtäviä. Kirkkosali lämmitettiin puu-uuneilla. Se oli Liisan tehtävä. Kylminä talviaikoina uunit piti lämmittää ensimmäisen kerran jo perjantaisin. Vähitellen lämmittämällä saatiin kirkkosali sunnuntaiksi riittävän lämpimäksi. Myös Leanderin pojat auttoivat äitiä puiden kannossa.

Kirkkosalin ja sakastin siivoaminen kuuluivat myös Liisa-rouvan tehtäviin.
Hän muistaa kuinka suuri työ oli ikkunoiden pesussa. Tuplien liimapaperit piti liottaa irti, pyyhkiä ikkunat joka puolelta ja sitten taas kiinnittää tuplat takaisin. Niinhän siihen aikaan vielä tehtiin monessa muussakin rakennuksessa. Liisa Leander muistaa ommelleensa kirkkosaliin uudet, vaaleat verhot. Lempi Lintumaa oli valinnut kankaan.

Piha-alueen siivous kuului myös tehtäviin. Pihalla olleista suurista poppelipuista tuli paljon haravoitavia lehtiä ja talvisin taas riitti lumitöitä. Toki näissä pihatöissäkin olivat perheen pojat apuna.

/><figcaption class=wp-element-captionTarja Lindholm sekä Leanderin lapset Tuula ja Erkki. Takana näkyy Tuusan vanha päärakennus. Liisa Leanderin kokoelma

Forsgrenin mamman kuoltua muutti Valtter Forsgren muualle asumaan ja Leanderit saivat avata väliseinän ja saivat lisähuoneen käyttöönsä.

Valtteri Forsgren Härköilän sahalla Enäjärven rannassa keväällä 1955. Kuvannut Kari Sundström.

Toiminta rukoushuoneella

Jumalanpalveluksia ei rukoushuoneella pidetty joka sunnuntai, mutta kirkollisina juhlapyhinä oli aina jumalanpalvelus. Liisan tehtäviin kuului vastaanottaa jumalanpalvelusta pitävä pappi ja avustaa häntä pukeutumisessa. Kolehdin kanto kuului hänen tehtäviinsä. Siinäkin saivat pojat joskus olla avuksi.
Jumalanpalveluksia pitäneistä papeista Liisa muistaa Hidenin ja Hassisen. Urkuharmonia oli soittamassa ainakin opettaja Oili Ahomaa.

Lempi Lintumaa piti pyhäkoulua sunnuntaina aamupäivisin ja Uuno Poikonen poikakerhoa kerran viikossa lasten koulupäivän jälkeen.
Seppo Leander muisteli Ohlssonin vanhan rouvan tuoneen joskus Fazerin sekalaisia lapsille pyhäkouluun. Silloin oli paljon poikia mukana.

Rukoushuoneella pidettiin muitakin hengellisiä tilaisuuksia. Raamattupiiri kokoontui arki-iltoina ja myös muiden uskontokuntien “saarnaajat” pitivät hartaushetkiä.
Rukoushuoneella pidettiin myös perhejuhlia, kuten ristiäisiä ja muistotilaisuuksia.

Pihapiirissä oli myös suurehko ulkorakennus, jossa oli puuliiteri.
Rakennuksessa olivat puuseet, erikseen naisille ja miehille. Piha oli niin avara, että pojilla oli siinä mainio pallokenttä, jossa myös ympäristön muut pojat saivat käydä leikkimässä.

/><figcaption class=wp-element-captionNaapuritalo Taasolan poika Jari Vikman, Erkki, Tuula ja Jorma Leander. Kuva: Liisa Leanderin kokoelma

Liisalla oli myös keittiökasvimaa ja perunamaa. Perunat olivat kuulemma erinomaisen maukkaita. Pihalla oli hyvä kaivo, siinä riitti aina vettä. Jos oli kuiva kesä, kävivät huhdanmäkeläiset hakemassa siitä vettä.

Kaiken kaikkiaan rukoushuoneella oli mukava asua, sen kertovat sekä Liisa, että Seppo-poika.

/><figcaption class=wp-element-captionTakana Markku ja Erkki Leander, edessä Tuula Leander ja Jari Vikman. Takana Leanderien asunnon sisäänkäynti ja keittiön ikkuna. Kuva: Liisa Leanderin kokoelma

Liisa Leander asui vuodesta 2002 alkaen Huhtatien varteen rakennetussa kerrostalossa. Keittiön ikkunasta näkyi uusien rakennusten kattama entinen rukoushuoneen alue.

/><figcaption class=wp-element-captionLiisa Leander ja pyhäkoululaisia rukoushuoneen rappusilla. Takarivissä Tuula Leander, Arja Vehman, Anne ja Anitta Sandroos. Seuraavalla rivillä Tiina Laustio, Eija Ketola ja Jaana Laustio. Sitten Erkki Leander ja Hanna Toivonen. Eturivissä Jari Vikman, Pekka Rantanen, Outi Sellgren ja Jorma Leander. Kuva: Leanderin perheen kokoelma
/><figcaption class=wp-element-captionSeurakunnan päiväkerholaisia hiihtokilpailuissa 1967. Oikealla nuoriso-ohjaaja Oili Poikonen. Kuva: Helena Laustion kokoelma
/><figcaption class=wp-element-captionVäinö Leander perheensä kanssa 50-vuotispäivänään lokakuussa 1965. Kuva: Liisa Leanderin kokoelma