

Liisa ja Väinö Leander asuivat rukoushuoneella 1954 – 1968. He muuttivat rukoushuoneelle Lusilan Hannulasta. Isä Väinö työskenteli Vihdin Sähkö Osakeyhtiöllä verkostoasentajana. Silloin perheeseen kuului äidin ja isän lisäksi kolme poikaa. Perhe kasvoi rukoushuoneella asumisen aikana kahdella pojalla ja yhdellä tytöllä. Perheeseen kuului kuusi lasta; Pentti (1948), Seppo (1951), Markku (1952), Tuula (1955), Erkki (1957) ja Jorma (61). Leanderit saivat asuttavakseen keittiön ja kaksi kamaria käsittävän asunnon.


Rakennuksessa oli toinenkin asunto, jossa oli vain yksi huone. Siinä asuivat Valtteri Forsgren ja hänen iäkäs äitinsä. Forsgren oli hiljainen, kiltti mies. Hän auttoi mm. puiden pilkkomisessa sekä rukoushuoneella, että Tuusan tilalla. Lapsille Valtteri tarjosi aina “kettukaramellejä” Forsgrenin asunnon sisäänkäynti oli Tuusan puoleisessa päädyssä.
Leanderin asunnon ja sakastin sisäänkäynnit olivat vierekkäin pienessä syvennyksessä rakennuksen pitkällä sivulla. Samalla seinustalla viimeisenä kirkkosaliin johtavat pariovet. Pihalta noustaessa oli ensin muutama sementtirappu, sen jälkeen eteinen ja sitten varsinainen kirkkosali. Liisa muistaa kirkkosalin pitkät penkit keskikäytävän molemmilla puolilla ja punaisella samettikankaalla päällystetyn kaarevan alttarikaiteen.
Leanderin perheen asunnon vuokra oli 70 mk kuukaudessa. Vuokran lisäksi Liisa-rouvalle kuului melkoisesti seurakunnan määräämiä tehtäviä. Kirkkosali lämmitettiin puu-uuneilla. Se oli Liisan tehtävä. Kylminä talviaikoina uunit piti lämmittää ensimmäisen kerran jo perjantaisin. Vähitellen lämmittämällä saatiin kirkkosali sunnuntaiksi riittävän lämpimäksi. Myös Leanderin pojat auttoivat äitiä puiden kannossa.
Kirkkosalin ja sakastin siivoaminen kuuluivat myös Liisa-rouvan tehtäviin.
Hän muistaa kuinka suuri työ oli ikkunoiden pesussa. Tuplien liimapaperit piti liottaa irti, pyyhkiä ikkunat joka puolelta ja sitten taas kiinnittää tuplat takaisin. Niinhän siihen aikaan vielä tehtiin monessa muussakin rakennuksessa. Liisa Leander muistaa ommelleensa kirkkosaliin uudet, vaaleat verhot. Lempi Lintumaa oli valinnut kankaan.
Piha-alueen siivous kuului myös tehtäviin. Pihalla olleista suurista poppelipuista tuli paljon haravoitavia lehtiä ja talvisin taas riitti lumitöitä. Toki näissä pihatöissäkin olivat perheen pojat apuna.

Forsgrenin mamman kuoltua muutti Valtter Forsgren muualle asumaan ja Leanderit saivat avata väliseinän ja saivat lisähuoneen käyttöönsä.
Valtteri Forsgren Härköilän sahalla Enäjärven rannassa keväällä 1955. Kuvannut Kari Sundström.
Toiminta rukoushuoneella
Jumalanpalveluksia ei rukoushuoneella pidetty joka sunnuntai, mutta kirkollisina juhlapyhinä oli aina jumalanpalvelus. Liisan tehtäviin kuului vastaanottaa jumalanpalvelusta pitävä pappi ja avustaa häntä pukeutumisessa. Kolehdin kanto kuului hänen tehtäviinsä. Siinäkin saivat pojat joskus olla avuksi.
Jumalanpalveluksia pitäneistä papeista Liisa muistaa Hidenin ja Hassisen. Urkuharmonia oli soittamassa ainakin opettaja Oili Ahomaa.
Lempi Lintumaa piti pyhäkoulua sunnuntaina aamupäivisin ja Uuno Poikonen poikakerhoa kerran viikossa lasten koulupäivän jälkeen.
Seppo Leander muisteli Ohlssonin vanhan rouvan tuoneen joskus Fazerin sekalaisia lapsille pyhäkouluun. Silloin oli paljon poikia mukana.
Rukoushuoneella pidettiin muitakin hengellisiä tilaisuuksia. Raamattupiiri kokoontui arki-iltoina ja myös muiden uskontokuntien “saarnaajat” pitivät hartaushetkiä.
Rukoushuoneella pidettiin myös perhejuhlia, kuten ristiäisiä ja muistotilaisuuksia.
Pihapiirissä oli myös suurehko ulkorakennus, jossa oli puuliiteri.
Rakennuksessa olivat puuseet, erikseen naisille ja miehille. Piha oli niin avara, että pojilla oli siinä mainio pallokenttä, jossa myös ympäristön muut pojat saivat käydä leikkimässä.

Liisalla oli myös keittiökasvimaa ja perunamaa. Perunat olivat kuulemma erinomaisen maukkaita. Pihalla oli hyvä kaivo, siinä riitti aina vettä. Jos oli kuiva kesä, kävivät huhdanmäkeläiset hakemassa siitä vettä.
Kaiken kaikkiaan rukoushuoneella oli mukava asua, sen kertovat sekä Liisa, että Seppo-poika.

Liisa Leander asui vuodesta 2002 alkaen Huhtatien varteen rakennetussa kerrostalossa. Keittiön ikkunasta näkyi uusien rakennusten kattama entinen rukoushuoneen alue.


