Nummelan ensimmäisen torin paikalla Länsi-Uudenmaan musiikkiopisto keväällä 2002. Rakennus toimi aiemmin terveysasemana. Kuva: Kirsti Kuusela

Vihdin kunnallislautakunnan pöytäkirjoista vuodelta 1900 käy ilmi, että toripäivien pitopaikasta syntyi kiistaa. Toripäivät päätettiin siirtää pois kirkon läheisyydestä, joko kirkonkylässä olleen lainajyvästön tontille tai Nummelan aseman läheisyyteen. Äänestysten jälkeen Nummelaa pidettiin soveliaampana kaupalliseksi keskukseksi.

Ridalin talon maalta Lohjalle vievän tien varrelta päätettiin vuokrata tynnyrinalan suuruinen maakappale 40 markan vuotuista vuokraa vastaan 50 vuodeksi ehdolla, että kunta saa käyttää sitä muuhunkin tarkoitukseen kuin toripaikaksi. Alueen itäpuoleiselle reunalle sovittiin rakennettavaksi 10 suljettavaa kauppakojua ja kenttää varten 10 kauppapöytää. Toripäiviä Nummelassa pidettiin joka torstai tai jos silloin oli pyhä, edellisenä arkipäivänä.

Seppä Kalle Långström ja isäntä Jussi Merivirta torin laidalla 1920-luvun lopulla. Taustalla näkyy torin myyntikojuja.

Liisa Suckman ja sisarensa istumassa torin hevospuomilla 1929.

Ridalin tilan omistaja oli tuolloin leskirouva Aleksandra Lindén.

Torikauppa alkoi vilkkaana, mutta loppui vähitellen, kun kauppiaat eivät jostain syystä enää tulleet Nummelaan.

Torikauppaa viriteltiin uudelleen 1922 alussa. Kunnanvaltuusto nimesi asiaa varten komitean, joka laati torin järjestyssäännöt. Torikaupan järjestyskomiteaan kuuluivat kunnanvaltuuston puheenjohtaja Edvard Helle, puuseppä K. Laakso, kelloseppä K.F. Bergman, huvilanomistaja A. Lindgrén ja majatalonpitäjä H. Flinkman.

Nummelan toripäivä päätettiin pitää torstaisin klo 7-12. Erilaisten tavaroiden myyjille päätettiin myyntipaikkojen vuokrat. Vuokraa ei peritty ruokatavaroiden myyjiltä, elleivät nämä olleet jälleenmyyjiä. Päivävuokra vaihteli kolmesta seitsemään markkaan. Tori ilmeisesti toimi sillä torikomitean esityksestä, kunnanvaltuusto päätti korjauttaa kojut ja hevospuomit kevääksi 1927.

Torin itälaidalla, räätäli Louhen, ent. Lindén talon, Kanervalan, puolella sijaitsivat katetut kojut. Avoimet pöydät oli järjestetty torikentän Lohjantien puoleiselle sivustalle. Valvojan virkaa hoitivat mm. Edvard Hellen pojat. Toripoliisin tehtävänä oli antaa merkki, milloin kaupanteon sai aloittaa, sekä kunnan kuittia vastaan kerätä maksut kauppiailta.

Veljekset Lauri ja Erkki Långström 1920-luvun lopulla torin laidalla

Edvard Helle otti toripoliisin tehtävät perheen hoidettavaksi. Neljä vanhinta poikaa ehti ikäjärjestyksessä hoitaa tätä virkaa. Toripoliisin kuului siistiä paikkoja, kun myynti oli päättynyt, ennen kaikkea korjata jäännösheinät hevospuomin luota. Veikon mielestä nimitys ”toripoliisi” oli liioitteleva, kun ei ollut edes ”koppalakkia”.

Torilla oli pari lihakauppiasta, toinen heistä Lohjantien varrella asunut teurastaja Oskari Kankaanpää,  joka myi myös kotona tehtyä makkaraa. Leipäkauppiaita oli vihtiläisen leipurimestari Varosen lisäksi usein joku toinenkin. Hellen perheeseen ostettiin viisi ranskanleipää nautittavaksi aamukahvin kanssa, iltapäiväksi ei jäänyt mitään. Ranskanpullaa arvostettiin tuolloin aivan erityisesti.

Torilla myytiin myös voita, juustoa ja kananmunia. Kerttu Laine, o.s. Långströmin täti, Pariisi-nimisen talon emäntä, tuli hevosella Lieviöltä Nummelan torille myymään voita. Voita sai maistaa pikkusormella otetun nokareen. Vakioasiakkaat saivat voinsa kotiin kuljettuna.

Kauppa- ja teollisuusministeriö antoi heinäkuussa 1928 torikauppaa rajoittavan päätöksen, jolla ns. rihkamakauppa kiellettiin. Myös pelko tarkastamattoman lihan laadusta johti lopulta siihen, että kunnanvaltuusto 1933 päätti ehdottaa toripäivien lakkauttamista Nummelassa ja Ojakkalassa.

Ridalin tilan silloinen omistaja, varatuomari Reino Kärävä esitti 1935, että aikoinaan 50 vuodeksi tehty sopimus torikentän vuokraamisesta kunnalle purettaisiin. Sopimusaikaa oli jäljellä vielä 15 vuotta. Vaikka toripäiviä ei enää järjestetty, kunta ei suostunut vuokrasopimuksen purkamiseen. Tähän saattoi olla syynä se, että kenttää ei käytetty vain torina. Siellä harjoitteli Suojeluskunta, ja se toimi myös kylän urheilukenttänä.

Sodan jälkeen Kärävät myivät noin 1,2 hehtaarin torialueen Vihdin kunnalle 45 markan neliömetrihinnasta eli 540 000 markasta.