Ilomäen uusia taloja elokuussa 2012 kuvattuna Huhdanmäentieltä. Kuva Mikko Yli-Rosti.
Ilomäki 1960-luvun alussa, kun Kuulan peltisepänliikkeen uutta verstasta alettiin rakentaa. Ilomäki näkyy Huhdanmäentien toisella puolella ylempänä mäessä. Kuva: Leena Åkermanin kokoelma Tuusasta lohkottu 0.5077 ha. suuruinen Ilomäki sijaitsi Helsinkiin johtaneen maantien, nyk. Huhdanmäentien varrella Vaahteriston ja Kaunissaaren välissä. Vuosikymmeniä Ilomäessä asui poliisinleski Maria Niilontytär Hjelt (o.s. Javanainen) (1860 Viipuri). Hänen miehensä Nummelan kyläpoliisi Vilhelm (Vilho) Simonpoika Hjelt (1861 Vehkalahti) kuoli 1911. He tulivat Nummelaan kahden poikansa kanssa, Toivo Armas Wilhelm (1888 Viipuri) ja Wäinö Ilmari (1890 Vehkalahti), mutta pojat asuivat vain lyhyen aikaa Vihdissä. Vilho Hjelt mainitaan Vihdin historiassa Nummelan poliisina ainakin 1904-1911.
Melkein maantiessä kiinni olleessa vaaleaksi maalatussa huvilassa oli kaksi asuntoa, joihin kuljettiin saman eteisen kautta. Rouva Hjelt asui metsän puolella. Joskus ”Hjeltin mammalla” oli toisessa asunnossa vuokralaisia. 1950-luvun alussa talon pohjoispäässä oli suurehko lasiveranta. Tontin maantienpuoleisella sivulla oli valkeaksi maalattu säleaita ja tukevatekoinen portti. 1960-luvun alussa otetussa kuvassa ei aitaa enää näy.
Tontilla oli sireenimaja. Kesäksi pihalle nostettiin kiiltävä lasipallo, johon kukaan ei saanut koskea. Tien vieressä kasvoi paljon juhannusruusuja, joiden huumaava tuoksu on jäänyt hänen mieleensä, kun hän lähellä olleesta Päivärinnan talosta kulki Mantu-äitinsä kanssa hakemaan maitoa keskustan kaupasta. Ylhäällä mäen rinteessä oli sauna. Myös saunakamarissa oli joskus vuokralaisia.
Pitkä liiterirakennus, jossa oli myös navettaosa, kiinnosti erityisesti lähitalojen lapsia. Siellä oli piilossa kivääri ja irtoruutia peltipurkeissa. Sitä pojat räjäyttivät kallion päällä ylempänä mäessä. Yhtä huonetta liiterirakennuksessa kutsuttiin jostain kummasta syystä ”taksvärkiksi”.
Rouva Hjelt oli ulkoiselta olemukseltaan lyhyt ja tanakka. Maria Hjeltillä oli joskus kissa, koska joku naapuristossa kuuluu verranneen kiukustuneen vaimonsa ulkonäköä: ” Muija on pahannäköinen kuin Hjeltin katti”.
Rouva Hjelt oli erittäin ”nuuka”. Ylivuotisia perunoita hän tarjosi Pajulan talon isännälle lehmien ruoaksi.
Päärakennuksen vuokralaisina oli1920- luvulla ainakin rahtiajuri Janne (Johan) Emil Merivirta (1885 Vihti) ja hänen vaimonsa Rauha Maria, o.s. Nyström (1898 Lohja). Heillä oli tuolloin kaksi tytärtä, Maija (Martta) Maria ( 1921 Vihti) ja Sirkka Mirjami (1923 Vihti). Myöhemmin Merivirrat hankkivat oman Kotirinne- nimisen tilan Lohjantien varrelta. Tontti oli lohkottu Hemmilän maista. Janne Merivirta muistetaan auttavaisena hevosmiehenä perunan istutuksessa keväällä ja nostossa syksyllä.
Myös kirvesmies Ilmari Jakobssonin perhe asui Ilomäessä (1934-1936) ennen muuttoa omaan taloon Lohjantien varrelle. Ilmari ja Aili Jakobssonilla oli kaksi tytärtä: Laina (1932) ja Kerttu (1933).
1930-luvun vuokralaisia olivat myös Forsgrenit, äiti, tytär Lea ja poika Arttu.
1930-luvun lopulla Lea Forsgren työskenteli myyjänä Helvi Hellen leipäkaupassa ja tarjoilijana saman omistajan kahvilassa Eroittajan liiketalossa. Perhe asui myöhemmin Rukoushuoneella. Sieltä Lea muutti Lohjalle, missä hän avioitui. Pienikokoisella Artulla oli selkävamma. Hän oli töissä Härköilän sahalla Anton Metson apulaisena. Sota-aikana Hjeltin huvilassa oli vuokralaisena joku taidemaalari.
Arttu Forsgrén ja Toivo Valo. Kuva: Linnea Valon kokoelma Rouva Hjeltin jälkeen talossa asuivat Mannströmit. Mari Mannströmin Niilo-poika (1920 Vihti) kaatui 1944 Kanneljärvellä. Toinen poika Viljo rakensi myöhemmin vaimonsa Hiljan kanssa talon Vihdintien varrelle. Mari Mannströmilla oli myös tytär.
Ainakin Tallgrenit asuivat saunarakennuksessa. Leskirouva Erika Vilhelmina Tallgrén (1868) kuoli 1945, hänen poikansa Toivo (1896 Vihti) kuoli edellisenä vuonna. Tallgrenin toinen poika Vieno ”Vieska” Ilmari (1908 Vihti) oli ammatiltaan kaivontekijä ja asui myöhemmin kirkonkylässä. Vieno tunnettiin ”huuliveikkona”. Vieno tuli mm. talvisodan aikaan 40 asteen pakkasessa aivan sinisenä kyytiin Pajulan rekeen ja sanoi: ”Olisi kiva, jos pakkanen vielä kiristyisi, niin näkisi, mitä köyhä kansa silloin pukee päälleen”. Vieno Tallgrén oli sairaalloinen eikä kelvannut sotaan.
Tallgrenin pojat sotien aikana, rahanpuutteen vuoksi sytyttivät saunarakennuksen tuleen. He yrittivät saada vakuutusrahoja, mutta eivät onnistuneet. Perheeseen kuului myös Vienon avopuoliso, joka työkseen leikkasi matonkuteita. Piharakennuksessa asui joskus Katri Santavirta, joka käytti aina punaisia vaatteita. Nuoret miehet kävivät hänen luonaan pelaamassa korttia. He kutsuivat Katria ”Lammenlilluksi”.
Helsinkiläisen raitiovaununkuljettaja Tikkasen perhe asui 1940-1950 lukujen vaihteessa Ilomäessä kesäisin. Perheen tytär Ritva leikki naapuruston lasten kanssa.
Rouva Hjelt muutti 1946 Helsinkiin. Maria Hjeltin kuoleman jälkeen naapuritalossa kesäisin asunut maisteri Toivo Salo osti Ilomäen. Salon kuoltua hänen sisarensa myivät tontin.
1960-luvun alkupuolella Akseli Velin purki rakennukset, kun asuntoyhtiö Kukkosavue rakensi ”hartiapankkityönä” tontin pohjoisreunaan talon, jossa aluksi oli kaksi asuntoa, myöhemmin kolme. Kauniin pihapuun takia tehtiin esim. julkisivuun mutka. Tuon ajan rakennustyylin mukaan tasakattoisessa rakennuksessa on vuosien varrella ilmennyt erilaisia kosteushankaluuksia. Nyt rakennus on täysin korjattu.
Ilomäen edessä Muistolan isäntä Arvo Merivirta polkupyörineen Huhdanmäentiellä 1950-luvun alussa. Kuva: Eero Merivirran kokoelma 
Näkymä Viertäjäntieltä. Vasemmalla Velinin perheen talo Välimaa ja Lahden perheen talo Tasanko. Huhdanmäentien toisella puolella mäen rinteessä näkyy Ilomäen sauna. Siitä oikealle Viertäjäntien varressa Lauri Lehtosen Frigårdin sauna. Kuvan omistaa Airi Arola.