Ancylusjärven rantaviivan muistokivi ja laatta

Johanna Forsius-Nummelan raportissa 3.3.1994 selvitetään Vihdin maisemahistoriaa.  Ote raportista:

Jääkauden aikana mannerjäätikkö pysähtyi sulaessaan n. 11 000 vuotta sitten 200 – 250 vuodeksi siten, että sen reuna kulki Vihdin nykyisen alueen halki lounaasta koilliseen. Jäätikön reunan eteen syntyi sulamisjokien kerrostama reunamuodostuma, Salpausselkä, jonka voimakkaasti maisemaa hallitsevia osia ovat mm. Nummelanharju ja Ojakkalanharju.

Jäätikön sulaessa edelleen Baltian jääjärven pinta nousi ja oli n. 10 500 vuotta sitten korkeimmillaan Vihdin kohdalla n. 150 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Tuolloin oli Vihdin alueesta vedenpinnan yläpuolella vain muutama jään ja veden sileäksi kuluttama luoto, esimerkiksi Rokokallion ja Männistönvuoren huiput.

Jään reunan vetäytyessä luoteeseen vedenpinta aleni edelleen. 10 214 vuotta sitten (laskettuna vuodesta 1993) Keski-Ruotsissa avautui ns. Billingenin salmi ja vedenpinta laski kerralla valtameren tasoon eli 28 metriä. Näin syntyneen Yoldia-meren korkein ranta on Vihdissä n.100 mpy. Pohjois-Suomi oli vielä jään peitossa ja nykyinen etelärannikko kokonaan veden alla. Tuolloin Vihdin keski- ja eteläosien kohdalla oli vain kallioisia saaria, kunnan koillisosa Moksin – Vihtijärven kohdalla osui suurelle saarelle.

N. 9500 vuotta sitten Itämeri kuroutui Ancylus-järveksi. Vesi oli tuolloin korkeustasolla 63 mpy ja nousi noin 7 metriä. Ancylus-järven korkein reuna on Vihdin kohdalla noin 70 mpy. Kumpuilevat Keski- ja Etelä-Vihdin nykyiset pellot on raivattu Ancylus-järven pohjaan kerrostuneiden hedelmällisten savimaiden kohdalle.

Lukuun ottamatta Koillis-Vihtiä suurin osa Vihdistä oli tuohon aikaan yhä sokkeloista saaristoa. Ancylus-järven mataliin lahtiin ja salmiin muodostuivat monet Vihdin suurimmista soista, esimerkiksi Katinhännänsuo ja Ukinvahansuo.

Ilmasto oli nykyistä lämpimämpää ja tyypillisiä kasveja olivat jalot lehtipuut ja pähkinäpensaat, jotka nykymaisemassakin sijoittuvat edelleen korkeustasolle 70 mpy.”

Veikko Helle oli Nummelan Kaarikeskussäätiön perustajajäsen. Hän seurasi tarkasti säätiön rakennushankkeita Pisteenkaaren ja Asemantien varrelle 1988 – 1996. Kaarikodin ja Kaarihovin alle jäi monta metriä hienoa hiekkaa ja hyvin syvällä oleva savikerros. Kaarikallio jouduttiin paaluttamaan. Maaperän tutkimuksissa todettiin, että rakennuspaikalla oli savea, hiekkaa, vettä, karkeaa kivikkoa jopa kalliota, Ancylus-järven rantaa.

Veikko Helle ja Anja Korpela-Ahola tekivät Vihti-Seuralle aloitteen Ancylus-järven rantaviivan merkitsemisestä näkyvälle paikalle Nummelaan. Vihdin kunnan pääkirjasto oli rakennettu Nummelaan 1998 Hannankadun, Pisteenkaaren ja Kappelitien väliseen kulmaukseen. Tutkimusten mukaan juuri tällä korkeudella on ollut muinaisen Ancylus-järven korkein reuna. Vihdin kunta antoi luvan Ancylus-järvestä kertovan kilven kiinnittämiseen kirjaston ulkoseinään. 

Vihti-Seurassa asiaa käsiteltäessä Paavo Hacklin kuitenkin ehdotti, että hankittaisiin suuri kivi kirjaston viereiseen rinteeseen ja laatta kiinnitettäisiin siihen. Näin tapahtui. Kuorma-autoilija Anssi Hynell löysi tarkoitukseen sopivan 1100 kg painavan kiven Vihdin kirkonkylästä Siirilän pihasta. Hän kuljetti tukkiautollaan kiven ja istutti sen paikoilleen kirjaston rinteeseen. Paavo Hacklin hankki ja kiinnitti kilven. Hän myös kuljetti pari pienempää kiveä Siirilän pihakuopan täytteeksi.

Muistokiven äärellä järjestettiin pienimuotoinen tiedotustilaisuus 4.10.2004. Puheita pitivät Vihti-Seuran varapuheenjohtaja Leila Kuittinen ja museonjohtaja Pirkko Aurell. Idean isän Veikko Hellen terveiset toi Anja Korpela-Ahola. 

Muistokivi lienee viimeinen ministeri Veikko Hellen kotiseutunsa parhaaksi kehittelemistä ja toteutuneista lukuisista ideoista. Hänen vaiherikas elämänsä päättyi 93-vuotiaana kevättalvella 5.2.2005.

Ancylusjärven muistokiven laatassa on seuraava teksti:     

”Tässä kulki Ancylusjärven rantaviiva yli 8000 vuotta sitten, jolloin Itämeren pinta oli
70 m nykyistä korkeammalla. Vihti-Seura. ”

Ancylus-järvi on saanut nimensä järvessä eläneen Ancylus fluviatilis-kotilon mukaan. Ancylus-järven perua lienee myös Pajuniityn alueelle syksyisin nouseva sakea sumu. 

Ancylusjärven muistokiven laatta