Vanha Eroittaja Pilkkuja 1
Rauni Lindroosilla oli Eroittajan talossa kahvila ja leipäpuoti, missä myytiin myös elintarvikkeita, kuten kahvia, sokeria, makkaraa ja maitoa. Leipää Rauni oli jo aiemmin leiponut ja myynyt nykyisen torin kohdalla olleessa pienessä rakennuksessa. Eräänlaista ruokapalvelua hän oli pitänyt silloin Vihdintien alkupäässä olevassa puutalossa, kun Lindgrénin mamma lapsineen vielä asui naapuritalossa. Leipäpuoti kuitenkin suljettiin myöhemmin ja sen tiloihin tuli Lea Randellin, myöh. Kallio parturinliike.
Aune Viman, nyk. Miilumies tuli 14-vuotiaana 1930 auttamaan kahvilaan Olga Degerthiä, joka oli kahvilan vastaava, kun omistaja Rauni oli töissä puhelinkeskuksessa, ”sentraalissa”. Aune työskenteli kahvilassa monia vuosia. Olga oli kotoisin Vihdistä, mutta asui Nummelassa, Eroittajan Vesikansantien puoleisessa hellahuoneessa.
Kun Rauni Lindroos 1933 avioitui Suomen linja-autoliikenteen uranuurtajiin kuuluneen Urpo Kansanahon kanssa ja muutti pois Nummelasta, siirtyivät kahvila, maito- ja leipäkauppa Helvi Hellelle, o.s. Lindgrén, joka 1930 oli avioitunut Niilo Hellen (1905) kanssa. Hellen kahvilan yhteydessä toimi myös Nummelan matkahuolto. Talon kellarissa valmistettiin usean vuoden ajan virvoitusjuomia.
Kahvila tarjosi työtä monelle. Heistä kyläläiset muistavat mm. Aune Vimanin, myöh. Miilumies, Helga Långströmin ja Annikki Pircklénin. Hellen perheen lapsia hoitivat pitkään Henny Heino, myöh. Hynnälä ja Kirsti Helle, myöh. Hiltunen. Pyykkärinä ja sotavuosina saippuan valmistajana toimi Hanna Svahn, joka auttoi myös keittiössä.
Kahvila remontoitiin 1930-luvun lopulla. Lattioihin tuli tuolloin sinertävä kumimatto. Tarjoilua jatkettiin tuona kesänä takapihalla.
Kahvilassa kävi paljon Luontolan kylpylän ja Päivölän virkistyskodin ”hienoja” asiakkaita, joiden päiväkävely päättyi usein herkutteluhetkeen keskustan kahvilassa. Lohjalaisen Sundmanin ”Sumppeen” leipomon tuotteita arvostettiin. Sodan aikana Luontolassa toipilaina olleet saksalaiset sotilaat tulivat kahvilaan kuuntelemaan saksalaisia iskelmiä, ”schlagereita”. Helvi Helle osasi palvella heitä auttavasti myös saksaksi.
Kun suuret lattialla seisovat levyautomaatit tulivat markkinoille, hankittiin sellainen heti kahvilaan. Nuori yleisö ei enää malttanut istuutua pöytään vaan kuunteli musiikkia usein laitteen ympärillä seisaaltaan.
Leskeksi 1942 jäänyt, Viipurista evakkona lähtenyt Anna Matilda Tylli tuli Nummelaan ja vuokrasi Eroittajan talossa olleen Helvi Hellen kahvilan ja kioskin 1944.
Helvi Hellen kahvilan mainos Nummelan Työväenyhdistyksen
näytelmäkerhon ohjelmalehtisessä vuonna 1937.