Sonja Maria Hagman syntyi 1887 Vihdin Haapakylässä Hiidenveden rannalla. Hänen äitinsä, Maria Schugge, oli perinyt Haapakylän Alitalon, joka oli puolet alunperin Westergård-nimisestä rusthollista. 1800-luvun alussa rustholli jaettiin kahteen osaan, Ali- ja Ylitaloon. Rustholli oli ollut Schugge-suvun hallussa 1600-luvun lopulta asti. Sonjan isän Albert Hagmanin tuli Ilmajoelta Vihtiin. Albertin veli Almus Hagman vanhempi toimi Nummelan asemapäällikkönä kohoten myöhemmin Rautateillä liikennetirehtöörin virkaan. Myös Albert ja Almus Hagmanin isä valtiopäivämies Karl Henrik Hagman asui vanhoilla päivillään Nummelan seudulla poikiensa luona.
Sonjan vanhin veli, agronomi Almus Hagman nuorempi, kustansi 10 vuotta nuoremman sisarensa hammaslääkärinopinnot. Juuri Almuksen idea oli, että Sonjasta tuli hammaslääkäri. Almus oli toimiessaan agronomina Itä-Karjalassa huomannut, että Venäjällä oli naispuolisiakin hammaslääkäreitä.
Sonja ehti valmistuttuaan toimia Terijoella lyhyen aikaa hammaslääkärinä. Ennen Nummelaan tuloa hänellä oli pitkään vastaanotto Lohjalla, missä hän toimi mm. kouluhammaslääkärinä. Hänen rakennuttamansa kaksikerroksinen puutalo on edelleen pystyssä Lohjan kirkon kupeessa. Nykyään talon omistaa Lohjan kaupunki ja se on kauniisti entisöity. Sonjan vastaanotto- ja asuintilat olivat toisessa kerroksessa. Taloudellisesti ajattelevana henkilönä hän oli suunnitellut alakertaan vuokra-asuntoja.
Nummelaan eläkepäivien asunnoksi rakennettu Ahteela on pieni ja sokkeloinen talo. Portaat yläkertaan ovat kapeat. Yläkerrassa oli pieni odotustila ja vastaanottohuone. Lasten kammotus oli jo Lohjalla käytössä ollut poljettava porakone. Sonja Hagman oli tuohon aikaan ainoa Nummelassa toimiva hammaslääkäri.
Ruumiinrakenteeltaan hän oli lyhyt ja vanhemmiten tanakka. Hiukset olivat Nummelan vuosina hopeanharmaat, melkeinpä valkoiset. Lonkkien kulumisen takia käveleminen alkoi tuottaa yhä enemmän vaikeuksia. Naimattomana hän eleli yksikseen. Kallion mamman luona hän kävi kylässä ja sukulaisiinsa Armas ja Aune Schuggeen harjun toisella puolella hän piti yhteyttä. Armas Schugge oli hänen pikkuserkkunsa. Kotiapuna hänellä oli jonkin aikaa Nummelta kotoisin ollut Hilja Lahti, joka ei kuitenkaan asunut tässä talossa.
Kun Magnus Hagman kuoli 1955, hänen lapsensa Ulla ja Pekka jäivät täysorvoiksi. Sonja-tädistä tuli heidän holhoojansa. Ulla oli silloin 13-vuotias ja Pekka 18.
Ulla Rädyn sanojen mukaan Sonja-täti oli terävä-älyinen, mutta häneltä puuttui kyky empatiaan. Kuitenkin hän huolehti veljenlastensa taloudellisesta hyvinvoinnista heidän jäätyään orvoiksi. Ensin kuoli Sonjan Sigfrid-veli jättäen 10-vuotiaan Tor-poikansa puoliorvoksi. Sonja otti Torin ja hänen äitinsä luokseen asumaan. Torin leskiäiti hoiti Sonjan taloutta ja Sonja maksoi Torin koulunkäynnin Lohjalla. Tor Hagman meni vapaaehtoisena sotaan ja hän yleni majuriksi.
Kun Sonja Hagmanista tuli Magnus- veljensä lasten, Ullan ja Pekan, holhooja, hän joutui myös keskeyttämään eläkeläispäivänsä, muuttamaan Nummelasta Helsinkiin ja ottamaan myös veljensä firman, Koulumatkailutoimisto Oy:n johdon käsiinsä. Kun Pekka Hagman valmistui ekonomiksi, hänestä tuli Koulumatkailutoimisto Oy:n toimitusjohtaja.
Sonja Hagman. Kuva: Ulla Rädyn kokoelmaSonja Hagmanilla oli ollut tarkoitus viettää eläkepäivänsä lapsuutensa maisemissa Nummelassa. Hän kuoli 1980 Helsingissä.
Muutettuaan Helsinkiin Sonja Hagman vuokrasi vastaanottonsa. Ainakin Tapio Putkonen hoiti potilaita tässä talossa, mutta hänellä oli kuitenkin jo uudenaikaiset laitteet.