Nykyisen 1940-luvulla rakennetun talon paikalla Lohjantien varrella oli 1900-luvun alussa rakennettu Posti-Bergmanin keskeneräinen, harmaaksi käynyt talo, jota yritettiin jatkaa kaiken aikaa.

Siippoosta Kydön Koivulan torpasta tuli ensin Bergmanin veljeksistä vanhempi Klaes Fredrik (1959 Vihti) Leppärlän kautta Nummelaan. Nuorempi veli Erik Johan (1867 Vihti) tuli Nummelaan 1909.

Erik Bergman kuljetti omalla hevosellaan postia Nummelan asemalta Vihdin kirkonkylään, siksi häntä tavallisesti kutsuttiin Posti-Bergmaniksi erotukseksi veljestään, kelloseppä Bergmanista.

Postimies kulki hevosella. Erik puhui hevoselleen lempeästi, mutta Stenbackan ahteessa, kun hevonen ei oikein tahtonut jaksaa vetää kuormaa, hän löi hevosta todeten: ”En mää sinuu löisi, mutt’ valtion aika vaatii”.

Posti-Bergman keräsi tontilleen puutavaraa taloaan varten, joka ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Taloa ympäröi iso villiintynyt puutarha, lasten mielestä oikea viidakko, missä oli paljon kriikuna- ja omenapuita. Kylän poikaviikarit kävivät siellä pimeän tullen omenavarkaissa. Kerran postimies tarkkaili puissa kiipeileviä poikia ja huusi: ” Ei se ole omenapuu, se on vaahtera”.

Kun postinkuljetus siirtyi toisille, sai Bergman tuloja hakkaamalla halkoja. Kun Nummelan ”alakoulu” toimi Keskipisteellä kelloseppä Bergmanin rakennuttamassa talossa, hakkasi entinen postimies siellä ”klapeja”. Myös kemikaliokaupan omistajien, Hirnien, talossa häntä tarvittiin. Viimeisinä vuosinaan lyhyt, tanakka mies kävi ryhdiltään kumaraksi.

Bergmanin veljekset eivät ilmeisesti seurustelleet paljon keskenään. He olivat niin ”erisäätyisiä”, kuten tuohon aikaan sanottiin.

Posti-Bergmanin pienikokoinen, kumara vaimo Sofia Kustaava, o.s. Vikström, (1857 Helsinki) oli kova ”hääräämään”. Hänellä oli aina pari lehmää ränsistyneessä navetassa alempana rinteessä. Maitoa myytiin lähitalojen asukkaille. Vaikka perhettä pidettiin epäsiistinä, huolehdittiin maidon puhtaudesta tarkkaan. Maitoa mittasi usein kasvattitytär, jota kyläläiset ovat kuvailleet ”yksinkertaiseksi”.

Perheen ainoa oma lapsi Johan Olof (1897) oli kuollut jo syntymävuonnaan. Useat kasvattilapset, sisarukset Eino ja Lempi Ruokonen sekä Ruth Salome Stenholm (1905 Vihti) saivat kodin tässä talossa. Linnea Valo, o.s. Ahlfors asui vuokralaisena Bergmanin vintissä ennen avioliittoaan 1938. Sofia Bergman kuoli 1938 ja E. J. Bergman 1939.