Omapohja I (asukkaita) – Nummelaan Kylähistoria

Omapohja I

Asukkaat

Kelloseppä Klaes Fredrik Bergmanin 1920-luvulla rakennuttamassa Omapohja I:ssa asui vuosien varrella monia asukkaita.

Yläkerrassa asui Bergmanien aikana Hellen verstaan puuseppä Anton Lindberg vaimonsa ja tyttärensä kanssa. L: Maissi Laakso, o.s. Tammilahti on kertonut käyneensä ystävättärensä Kaija Svahnin kanssa luokkatoverinsa Kaija Lindbergin, myöh. Lahola, Parkkonen luona kylässä. Maissi Laakso oli myös laulamassa Omapohjan pihalla kelloseppä Bergmanin hautajaispäivänä 1928. Sinisistä orvokeista tehty kaunis seppele pysyi Maissin mielessä.

Leskirouva Hanna Lehtinen (1883 Kuorevesi) asui talossa 1930-1940-lukujen taitteessa. Jotkut tyttäristä ja tyttärentytär Armi Anita (1929 Vihti) asuivat Omapohjan alakerrassa. Asuntoon oli kaksi sisäänkäyntiä: toinen talon Keskipisteen puoleisesta päädystä, toinen pihan puolelta. Heillä oli käytössään alakerran ainoa, iso keittiö.

https://www.nummela.info/vihdin-sahko-oy/>Vihdin Sähkö Oy:n johtaja Lennart Saarinen asui perheineen Omapohjan alakerrassa 1949 -1965. Lennart (1911) ja Liisa (1913) Saarisella oli kaksi lasta: Jussi (1944) ja L: Maija (1946).

1966 Harry ja Leena Åkerman vuokrasivat koko alakerran käyttöönsä. https://www.nummela.info/nummelan-keskipiste/>Pisteen puoleiseen kulmahuoneeseen he perustivat 1966 Hiidenkello H. Åkerman kello- ja kultasepänalan liikkeen. Talon muut osat toimivat heidän asuntonaan. Asuntoon syntyi heidän poikansa Artti Samuli (1966). Vanhempi poika Erkki Sakari syntyi 1962. Kun Osuusliike Aura muutti radan toiselle puolelle, vapautui funkistalosta liikehuoneita. Hiidenkello muutti siihen 1967. Asunnosta Åkermanit muuttivat pois 1969.

Omapohjassa 1941–1943

Hanna Lehtisen tyttärentytär Armi Anita Forsius, o.s. Lehtinen on muistelmissaan kertonut Omapohjan vuosistaan 1941-1943.

”Keväällä 1941 isoäiti muutti perhekuntansa kanssa https://www.nummela.info/vihdin-sahko-oy/>Vihdin Sähkön Omapohja I:n taloon, nyk. osoite https://www.nummela.info/vihdintie-1-vesala/>Vihdintie 1. Koulumatkani lyheni silloin huomattavasti. Uusi asuinpaikka oli aiempaa edullisempi. Olin silloin n. 11- vuotias.

Kaksikerroksisessa talossa, jonka länsisivu oli viereisen maantien suuntainen, oli korkeahko kivijalka. Talon eteläpäädyssä oli katettu kuisti, jonne päästiin tien puolelta nousevia rappuja. Kuistilta oli ovet alakerran länsisivun kolmeen huoneeseen, joista pohjoisimpana oleva oli makuuhuone sekä itäsivulla olevaan keittiöön. Muut olivat olohuoneita, joita käytettiin tarvittaessa. Keskellä olevasta olohuoneesta johti ovet makuuhuoneeseen sekä itäsivun asuinhuoneeseen, välikköön ja keittiöön. Itäsivulla oli keittiön jälkeen eteishalli ja pohjoisimpana asuinhuone. Rakennuksen itäsivun sisäänkäynnistä johti ovi alakerran eteishalliin sekä rappuset yläkertaan. Myös alakerran eteishallista päästiin keskellä olevaan välikköön, josta meni rappuset pohjakerroksessa olevaan saunaan.

Kuistin eteläsivulla oli ovi, josta kuljettiin alas talon pohjakerrokseen. Siellä oli länsisivulla suuri polttopuuvarasto ja aiempaan pankkitoimintaan liittynyt varasto- ja holvihuone. Itäsivulla oli suuri varastohuone, saunan pesuhuone ja löylyhuone. Pesuhuoneen lattiassa oli kaivo. Saunasta päästiin rappuja pitkin sisäkautta alempaan asuinkerrokseen. Rappeutunutta saunaa ei voitu käyttää. Isoäidin perhekunta kävi saunomassa https://www.nummela.info/vihdinseudun-osuusliike/>Vihdinseudun Osuusliikkeen saunassa. Talon asukkaiden kaksi erillistä käymälää oli muutaman kymmenen metrin päässä https://www.nummela.info/vihdin-sahko-oy/>Vihdin Sähkö Oy:n varastorakennuksessa.

Omapohjan yläkerrosta kiersi joka puolelta avoin kuisti. Se oli talvioloissa hankalasti hoidettava ja sulava lumi aiheutti vesivaurioita ja mädäntymistä. Kuisti muutettiin 1940-luvun lopulla umpinaiseksi.

Omapohjan alempi asuinkerros oli suurimmaksi osaksi isoäidin perhekunnan käytössä. Isoäidin lisäksi talossa asuivat vakinaisesti tätini Eeva ja Pirkko sekä minä. Maire-tätini sulhanen Bertil Liljeström oli sairastunut talvisodan aikana tuberkuloosiin ja hän oli aluksi hoidettavana Porissa sotasairaalassa. 1940 lopussa hän tuli toipilaana isoäidin talouteen ja asui Omapohjassa useita kuukausia. Hän lähti kevään 1941 lopulla kotiinsa Pellinkiin ja menehtyi sairauteensa 1942.

Omapohjan itäsivun pohjoispään asuinhuoneessa asui aluksi Maili Åkerman lapsineen ja myöhemmin Esteri Ojala lastensa kanssa. Yläkerroksessa oli kaksi asuntoa, joista eteläpäädyn puolella asui https://www.nummela.info/merinen-alma-ja-jaakko/>Osuusliike Auran kirjanpitäjä Alma Helminen, myöh. Merinen, ja pohjoispäädyn puolella Vihdin Säästöpankin Nummelan konttorin kirjanpitäjä Martta Forsberg.

Helsingistä Nummelaan palannut Maili Åkerman, o.s. Tammilahti muutti 1940-luvun alkupuolella lyhyeksi ajaksi Omapohjaan. Åkermanin perheeseen kuului tuolloin kaksi lasta Harry Harald (1938 ) ja Kitty Maire Margit (1939), Iris Margareta, nyk. Ilomäki (1941) ja Lars Hannu (1944) syntyivät perheen asuessa Harjanteella.

Åkermanien jälkeen, 1945 lähtien alakerrassa asui Esteri Ojala kolmen lapsen kanssa Leila (1936), Liisa (1939) ja L: Pekka (1940). Heillä oli käytössään ainoastaan alakerran pohjoispuolen iso kulmahuone. Omaa hellaa ei ollut, vaan ruoka valmistettiin joko sähkölevyllä tai pystyuunissa, kakluunissa. Sauna ei ollut Ojalan perheen käytössä. Ojalat kävivät https://www.nummela.info/merinen-alma-ja-jaakko/>Osuusliike Auran johtaja Revon saunassa. Ulkokäymälä oli Sähköyhtiön varastorakennuksen yläkerrassa. Ojaloiden kanssa samanaikaisesti asui Omapohjan yläkerrassa Martta Forsberg ja mm. asentaja L: Rontun perhe.

Vuosien varrella talossa on asunut useita vuokralaisia ja Sähköyhtiön henkilökuntaa. 1950- ja 1960-luvuilla ei vuokra-asuntoja juurikaan ollut. Asuntotuotanto käynnistyi Nummelassa laajemmin vasta myöhemmin. Monet Sähköyhtiön henkilökuntaan kuuluneet rakensivat silloin omakotitalon ja muuttivat pois nk. työsuhdeasunnosta. Näitä taloja on vielä muutama jäljellä. Vasta myöhemmin alettiin Nummelaan rakentaa kerrostaloja.”