Kaisa Koivunen, Helmi Merikallio ja Saima Salminen veräjäkopin seinustalla. Takana vasemmalla näkyy vähän ratavartijan mökin seinää. Kuva: Paula Karjalaisen kokoelma

Vanha saunarakennus ennen rataleikkausta. Saunapolulla Paula Karjalainen, os. Velin Kuva: Paula Karjalaisen kokoelma

Viimeisen ratavartijan Lauri Velinin tytär Paula Karjalainen on kertonut:

Veräjäkoppi oli veräjänvartijan työtila. Se sijaitsi ylhäällä ratavallilla jonkin matkaa ratavartijan talosta asemalle päin. Pienestä kopista näkyi hyvin sekä rautatieaseman että Ojakkalan suuntaan. Kopille johti Keskipisteeltä päin kapea polku Osuusliike Auran alueen laitaa pitkin.

Kopissa oli kaikki mitä työn suorittamiseen tarvittiin. Ylikäytävän puomit laskettiin ja nostettiin veivillä käsin. Valtiolla oli oma puhelinlinja ja eripituiset soitot olivat merkkinä siitä, kenelle puhelu oli. Veräjäkopin seinässä oleva puhelin oli vanhan ajan veivattavaa mallia. Ojakkalan asema ilmoitti, koska juna lähti sieltä, sen jälkeen piti seurata, milloin puomit oli laskettava.

Kopissa oli puinen penkki, jolla yövuorolainen saattoi vähän torkahtaa. Joskus tuli kiire puominlaskuun, kun uni yllätti. Nurkassa oli puulaatikko, jonka päällä voi istua. Toisessa nurkassa oli kamiina, josta sai lämpöä. Pieni pöytä oli ikkunan alla.

Työtä tehtiin kolmessa vuorossa. Ennen sillan rakentamista valtio laittoi ylikäytävälle hälytyskellot. Ne toimivat sähköllä. Kun juna tuli määrättyyn kohtaan, kiskoissa ollut anturi laukaisi kellot soimaan. Ylikäytävän lähellä oli sähkölaitekoppi. Veräjänvartijan työ loppui kellojen tuloon.

Minun olisi pienenä tyttönä kovasti tehnyt mieli mennä veräjäkopille katsomaan ja seuraamaan junien kulkua aivan läheltä. Isä kielsi menemästä häiritsemään. Veräjäkopin vierestä johtivat raput alas radalle ja ratkaisin asian kiertämällä kopin vierestä rappuja pitkin lähemmäksi rataa. Mitään vaaraa ei siinäkään sentään ollut, kun malttoi jäädä seuraamaan ratapenkkaalta junien menoa.

Paula Velin ja hänen serkkunsa Leila Finer ratavartijan talon portilla. Taustalla ratavartijan mökki ja Omapohja-rakennus. Kuva: Paula Karjaisen kokoelma

Kopin purkua en muista, mutta viimeistään rataleikkauksen yhteydessä se hävitettiin. Veräjäkopin aikana puomit menivät koko maantien yli, kellojen aikana oli vain lyhyt puomi.

Veräjänvartijoina kopissa  toimivat mm. Katri Koivunen, Esteri Ojala, Helmi Merikallio, Maire Velin ja Saima Salminen. Saima Salminen asui 1940-luvun lopulta vuoteen 1952 Alli Kirveskallion omistamassa Harjunsyrjässä.