Kalle Aaltonen työskenteli monessa eri ammatissa. Kulkukauppiaana hän liikkui polkupyörällä eri puolilla omaa pitäjää, mm. Otalammella asti, mutta myös Siuntiossa. Talvella hän laittoi sukset potkukelkkaan. Hän myi kaikkea pikkutavaraa – neuloja, nappeja, lankaa, jopa radioita.
1930-luvulla hän kuljetti postia harjun toiselle puolelle Niemenkylään asti. Koska mukana oli arvopostia, Kalle kuuluu hankkineen jopa aseen turvakseen.

Kalle ja veljensä Arttu olivat taitavia muusikkoja ja soittivat perhejuhlissa ja tanssipaikoilla. Nuoruudessaan Kalle soitti haitaria ja viulua, Arttu haitaria.

Kallelle sattui elämän varrella kaikenlaisia onnettomuuksia. Teini-ikäisenä hän kompastui hiekkakuopan reunalla ja putosi. Käsi sattui, eikä oikein parantunut. Hän soitti kuitenkin jatkuvasti ja likainen haitarinremmi tulehdutti haavan. Lääkäri sai haavan kuivumaan, mutta ei kättä täysin paranemaan.

1930-luvulla moottoripyörä ajoi Kallen päälle Pajulan mäessä. Jalka meni poikki, mutta parantui. Samassa yhteydessä lääkäri ryhtyi parantamaan kättä, mutta hoitovirheen takia oli pelko, että kuolio lähtisi ylöspäin. Vasen käsi jouduttiin amputoimaan kyynärpään alapuolelta. Hänellä oli tekokäsi, mutta joskus hän käytti myös teräskoukkua, joka oli työhansikkaan sisällä. Hanska taas oli solmittu ranteen kohdalta tiukasti. Vamma ei tuntunut haittaavan rivakkaa työntekoa. Toisessa kädessä oli paksut sormet ja suuret voimat.

Karl (Kalle) Armas (*1906 Vihti) Aaltonen avioitui vuonna 1947 naapurissa asuneen Hilkka Kyllikki Otontytär Vehmanin (*1916 Vihti) kanssa. Perheessä ei ollut lapsia.

Hilkka ja Kalle Aaltonen hääkuvassa juhannuksena 1947. Kuva: Anna Andström.

Tullessaan Nummelaan Kalle teki kirvesmiehen töitä, mutta yleensä hänet muistetaan taitavana muurarina. Hän oli monen talon ”hovimuurari”. Hänen tekemänsä uunit vetivät taatusti. Hänen tekemänsä pruuki (laasti) oli niin vahvaa, ettei sitä pystytty hajottamaan, jos uuni jostakin syystä jouduttiin myöhemmin purkamaan.
Kalle oli erittäin pidetty ihminen. Kalle muistetaan myös erittäin kohteliaana miehenä. Tervehtiessään hän sanoi kaikille: ”Terve vaan ja onnea”. Hänellä oli hyvä huumorintaju. Hän oli puhelias ja kiroili kovasti. Sanotaan hänen korvanneen adjektiivit kirosanoilla.

Kalle olisi halunnut vapaaehtoisena sotaan, mutta ei kelvannut. Se oli miehelle todella hirveä asia.

Hilkka Aaltonen kävi töissä Luontolassa, Kopun kartanossa ja Sellgrenin kutomossa. Luontolassa hän työskenteli keittiössä, toimi siivoojana ja luontaishoitoapulaisena. Kopun kartanossa hän oli saunottaja.

Kalle Aaltonen kuoli vuonna 1975. Hän oli ollut kaatamassa puita naapuritontilla ja menehtyi sydänkohtaukseen omalla pihalla.

Hilkka Aaltonen sukulaisrouvien kanssa 2000-luvulla. Kuva: Anna Andström.