Isä lähti 17-vuotiaana reservin pikakoulutettuna rintamalle ja haavoittui 1944 Rukajärvellä. Hän kuitenkin kuntoutui ja aloitti pitkän työuransa VR:n palveluksessa.
1946-1948 hän työskenteli Rajamäen asemalla. Perhe muutti 1948 Muhokselle, jossa isä työskenteli 1960 saakka. Sieltä perhe muutti Nummelaan ja pitkä työsuhde jatkui Nummelan asemalla aina 1983 saakka. Isä jäi työeläkkeelle 59-vuotiaana. Palveluvuosia VR:llä oli kertynyt 37. Isän eläkkeellelähtöpäivänä henkilöliikenne Nummelan aseman kautta päättyi.
Isän työnimike oli aluksi asemamies. Virkalakki oli sininen. Asemamies ei saanut lähettää junia, hänen työtään olivat mm. rahtikirjojen kirjoitus, matkalippujen myynti ja rahtitavaroiden punnitus. Myöhemmin isä kouluttautui junasuorittajaksi, jolloin myös virkalakki muuttui punaiseksi. Junasuorittaja sai lähettää junia ja hänellä oli vastuu raiteiden vaihteista. Lähettäjä oli yhteydessä Lohjan ja Riihimäen asemien henkilöiden kanssa ja junien saapuminen ja edelleen lähettäminen olivat minuutin tarkkaa työtä. Isä työskenteli päivisin, iltaisin ja viikonloppuisin ja toisinaan öisin. Päivisin isä työskenteli asemapäällikön kanssa. Iltaisin ja viikonloppuisin isän vastuualueella olivat junien lähetykset ja matkalippujen kirjoitukset matkustajille. Isä päivysti usein öisin, koska tavaraliikennettä oli myös öiseen aikaan. Asemapäälliköllä oli ns. säännöllinen virka-aika. Hänen työpäivänsä päättyi klo 16 ja viikonloput olivat vapaita.
Äiti hoiti kotia kunnes kaikki lapset kasvoivat kouluikäisiksi. Kodin ulkopuoliset työt äiti aloitti 1966, jolloin hän aloitti Inkeri Lehtosen kanssa yksityisen ruokalatoiminnan Rak-Vesin tiloissa. Inkeri Lehtosen lopetettua äiti pyysi työkaverikseen Eila Väätäsen. Tehtaan tiloissa toimi Vihdin ammattikurssikeskus, jossa koulutettiin metallialan työntekijöitä. Ruokala oli avoinna myös viikonloppuisin. Ruokalan asiakkaita olivat ammattikurssikeskuksen opiskelijat, Rak-Vesin työntekijät ja henkilökunta sekä jonkin aikaa Martelan työntekijät. Ruokalatoiminta siirtyi aikanaan Valtion Ravitsemuskeskukselle. Tämän jälkeen äiti työskenteli muutaman vuoden Tölkin tehtaalla, josta palasi ammattikurssikeskukseen opiskelijoiden asuntolan yleistilojen siistijäksi. Tästä työstä hän jäi työeläkkeelle 1988.
Helli ja Kauko Sandroos 1996. Sandroosin perhe
Kauko Sandroos, (1924 Vihti)
Helli Sandroos, o.s. Aitamurto, (1923 Utajärvi)
Lapset:
Pentti (1946 Vihti)
Eila (1948 Vihti)
Pertti (1949 Muhos)
Anitta ja Anne (1956 Muhos)
Kuvassa Sandroosien vanhin lapsenlapsi Minna Sandroos (Pentti Sandroosin tytär) ja hänen serkkunsa Esa Savela (Eila Sandroosin poika) sekä isovanhempien Jami-koira. 
Anitta Sandroos 1970-luvulla Asemantiellä, joka tuolloin oli hiekkatie. 
Sandroosien perhe sai elää kolmessa sukupolvessa junien ja vetureiden keskellä. Kuvassa lastenlapset Heidi Kaarlela ja Esa Savela. 
Anne Kaarlelan (o.s. Sandroos) tytär Heidi aseman ruusuistutusten luona. 
Kauko Sandroos ja uskollinen asemavahti Jami.