Huhdanmäentie 18 (Toivola)

Kuulan perhekuva 1944. Oikealla Margit Kuula sylissään Leena Kuula, istumassa  Raimo Kuula ja hänen  takanaan Aku Kuula. Pojilla on äidin kutomat villapaidat. Viljo Kuula on sotilaspuvussa, jossa vääpelin arvomerkit ja hihassa Laguksen Panssaridivisioonan hihamerkki. Kuva: Leena Åkermanin kokoelma

Vehnänkorjuuta Toivolan pellolla sotien aikana (1942). Kuvassa oikealla Margit Kuula, keskellä Aune Terkomaa ja vasemmalla Jenny Metso. Takana Almus Metso. Kuvan pieni poika on Aku Kuula. Taustalla oikealla näkyy Kaunissaaren kanala. Kuva: Mirja Nyholmin kokoelma

Heinäpellolla Toivolan talon alapuolella 1947. Oikealta Heikki Aho, Pentti Kaunisto, Margit Kuula ja Raimo Kuula. Taustalla Ridalin peltoja Kilsoinojan varrelta ja laitumella Ridalin karjaa. Takana olevassa mäessä on Kuikun tilan talouskeskus. Nykyisin kuvassa näkyvän ladon ja karjalaitumen paikkeilla on Porintie. Kuva: Leena Åkermanin kokoelma

Anton ja Mimmi Metso myivät Huhdanmäen https://www.nummela.info/huhdanmaentie-18-toivola/>Toivola-talon 1937  Lohjalta tulleelle peltiseppä https://www.nummela.info/kuula-viljo-pihamaa/>Viljo Johannes Kuulalle (1912 Lohja) ja hänen vaimolleen Margit Ida Eliselle, o.s. Meling (1913) Perheessä oli tuolloin yksi poika Raimo Juhani (1935 Lohja). Toinen poika Aku Jaakko syntyi 1937 Vihdissä. 1942 perheeseen syntyi tytär Leena Maija (Lohja).

Margit Kuula (vas.) ja Leena kasvimaalla Toivolan pihalla. Taustalla leikkimökki ja oikealla Toivolan ulko-ovi. Kuva: Leena Åkermanin kokoelma

Margit Kuula oli koko ikänsä kotiäiti. 1960-luvulle asti hän hoiti myös Kuulan peltisepänverstaan kirjanpidon. Hän teki paljon käsitöitä, ompeli lapsille vaatteet ja neuloi villapaitoja. Hän oli aktiivinen Nummelan Marttojen jäsen. Naapurilapset kyläilivät mielellään Kuulan talossa. Kaikki pitivät ystävällisestä, iloisesta Margitista. Margit oli käynyt keskikoulun ja osasi jonkin verran vieraita kieliä. Hän osasi auttaa myös omia poikia opinnoissa. Margitilla oli oma kasvistonsa tallella ja kun pojat joutuivat keräämään kasveja, ottivat he, kuten monen muunkin tuon ajan perheen lapset, kasvit omaan käyttöönsä. Kyllähän opettaja huomasi kasvien oikean iän!

Kuulan vanhin poika Raimo kävi Vihdin yhteiskoulua eli keskikoulua. Aku kävi koulunsa Lohjalla. Leena kävi Vihdissä pari vuotta ja siirtyi sitten kolmannelle luokalle Lohjalle. Tuolloin saattoi jo tehdä koulumatkan bussilla. Autonkuljettajana oli Erkki Karamo, jonka lempinimi oli ”Kirkassilmä”. Hän oli ystävällinen ja lapset pitivät hänestä. Leena seisoi kotiportilla ja odotti Karamon kuljettamaa bussia, että saisi vilkuttaa ohi ajavan bussin kuljettajalle.

Kuulan piha ja koko Huhdanmäki olivat oivallista leikkimaastoa. Jali-eno järjesti nuorille urheilukilpailuja; hypättiin pituutta ja korkeutta, treenattiin seiväshyppyä ja juostiin kilpaa. Pihassa oli rekkitanko. Pihalla pelattiin itse tehdyin välinein kroketin tapaista pallopeliä. Huhdanmäen tytöt hyppäsivät narua ja ruutua. Tytöillä oli myös kukkien terälehdistä saadut värjäystouhunsa.

Kuvassa taustalla Domanderin kanala Kaunissaaren pihassa. Kuva: Leena Åkermanin kokoelma

Tuohon aikaan ajankuluksi kävi harvojen ohiajavien autojen rekisterinumeroitten merkitseminen vihkoon. Sitä tekivät myös tytöt. Silloin yritettiin löytää harvinaisia rekisterikilpiä eli sellaisia, missä ei olisi U- kirjainta. Tuolloin Uudenmaanläänissä rekisteröidyissä autoissa oli U-kirjain. Muut löydöt olivat arvokkaampia.

Kuulan perheen lapset nukkuivat kesäisin teltassa tai leikkimökissä tai liiterin kattotuolien päällä, mistä pudotusta alatasanteelle oli yli 2 metriä. Se oli jännittävä yöpymispaikka. Liiterin pärekatossa oli reikä, mistä näki ulos.

Uimassa käytiin Enäjärven rannoilla. Viljo-isän vene oli Ridalin lahdessa. Hän kävi paljon kalastamassa. Sodan jälkeisinä kesinä lapset keräsivät Ridalin pelloilta tähkiä, jotka sitten vietiin koululle. Tähkät puitiin ja jyvät jauhettiin viljaksi, josta tehtiin kouluruokaa. Tuohon aikaan syötiin koulussa usein puuroa tai velliä.

Talvisin pojat tekivät rinnetontille lumeen ”pulloradan”, jolla järjestettiin kilpailuja. Lumeen tehtiin painauma kilparadaksi, johon rakennettiin myös hyppyri ja tunneli. Lasipullo luisti tuollaisella radalla hienosti.

Lapsia kelkkoineen 1940-luvullaToivolan pellolla, jossa laskettiin mäkeä. Taustalla Päivärinta eli Malmstedtin talo ja pihalla vanha ulkorakennus, jonka tilalle 1948 rakennettiin uusi. Kuva:  Leena Åkermanin kokoelma

Talven jännittäviin leikkeihin kuului myös lumikinokseen hyppääminen talon katolta. Enäjärven jäällä käytiin luistelemassa ja pelaamassa jääpalloa. Kuulan mäen ja Kuikun mäen eli Ämmöönahteen puolivälissä oli leveähkö oja, Kiusoin oja, jonne joka kevät mentiin kokeilemaan jään kestävyyttä. Siellä uitettiin laivoja.
Myös kelkalla laskettiin kodin viereistä mäkeä. Potkukelkoista tehtiin pitkä jono, jolla laskettiin Huhdanmäen rinteitä molempiin suuntiin.