Linnea Valo, os. Alhfors (*1917) oli kädentaitaja kuten miehensäkin räätäli Toivo Valo (1913-1987). Kaikki Linnean työpaikat ovat perustuneet käsityötaitoon ja kykyyn oppia uutta. Käden kätevyyden Linnea arvelee perineensä isältään. Kansakoulun jälkeen Linnea oli äitinsä kanssa työssä Olkkalan sahalla. Vuosina 1934-1935 hän oli Ungernin harjatehtaassa Nummelassa Albertinkadulla. Tehtaan johtaja Gustaf Hjalmar Ungern oli sokea. Hän tunnisti Linnean askeleet ja antoi hänelle nimen Linnea Borealis. Harjatehtaalla ollessaan 18-vuotias Linnea alkoi seurustella räätäli Toivo Valon kanssa. Kun he avioituivat 1.10.1938 oli Linnea silloin jo työssä Sellgrenin kutomossa Palojärvellä. Sellgrenillä oli yhteisyritys jonkun toisen henkilön kanssa. Liike jaettiin ja Sellgren perusti oman tehtaan Mäkilän navettaan. Tässä vaiheessa Linnea tuli töihin kutomoon. Linnea pystytti kolme kutomakonetta yhdessä laitosmies Aarnion kanssa. Myöhemmin koneita tuli paljon lisää, kun navetan viereen rakennettiin tehdashalli. Vainion Helli oli vakituinen loimien tekijä. Linnea sai kaksi viikkoa opetusta, sitten hän sai jo oman koneen ja pääsi urakalla kutomaan huonekalukankaita. Sellgren opetti myöhemmin hänelle myös epiglé-kankaan erikoisen valmistustavan, joka poikkesi normaalista työstä. – Se ei oikeastaan ollut kutomista lainkaan, vaan lankojen pujottelua, jossa loimi peittyi ja villainen kude kuvioita tehden jäi päällepäin näkyviin – kertoo Linnea. Hän puolestaan opetti nuorempia naisia kutomaan. Linnean oppilaina olivat mm. Kallion Maija-Liisa ja paljon myöhemmin oma tytär Leena.

Sellgrenillä ollessaan Linnea sai molemmat tyttärensä. ”Ei siihen maailman aikaan mitään äitiyslomia pidetty, johtaja Sellgren soitti kotiin ja kysyi jokos sinä pian tulet. Mamma hoiti lapset”, kertoo Linnea. ”Sellgrenit olisivat ostaneet tehdasta varten tontin Nummelasta rautatieaseman takana olevalta peltoaukealta, mutta omistaja ei myynyt maata”, muistelee Linnea. Vanha johtaja Sellgren kuoli ja Sellgrenin pojat Ingmar (Inkku) ja Ragnar tulivat yritykseen johtoon. Pian kutomo lopetti Vihdissä toimintansa ja siirtyi Tammisaareen ja sieltä myöhemmin Orimattilaan. Sellgrenin nimellä toimivaa kutomoa ei enää ole.’

Työn loputtua Linnea hankki osuuden pesulasta, joka toimi Heikki Louhen ”postitalon” alakerrassa (nykyinen Pisteenkaari 17). Aika pian Linne Valo myi osuutensa saatuaan 50-vuotiaana v. 1967 paikan Martelassa. Sielläkin hän ensin kutoi huonekalukankaita, mutta se ”alkoi ottaa liikaa selän päälle”. Linnea pääsi kevyempään työhön Martelan tarvikevarastoon. Martelassa Linnea oli eläkeikäänsä asti, hän jäi eläkkeelle v. 1980. ”Johan tota olet tehnykkin”, sanoi hänen miehensä Topi.