Aleksanteri ja Ida Vimanin lapset Kaisu, Helmi, Aune ja Martti lähtivät jo nuorina ansiotyöhön.
Aleksanteri ja Ida eivät olleet käyneet kouluja. Isä opetti kuitenkin vanhimpia tyttöjään Kaisua ja Helmiä lukemaan. Samalla oppi nuorinkin tytär Aune lukemaan jo ennen opettaja Olga Brandtin oppilaaksi menoa.
Isä- Aleksanteri vei lapsiaan mielellään Helsinkiin. Aleksanteri ja Martti ja Aune mm. matkasivat 1920-luvulla kaupunkiin Kallion Erkin ajamalla kuorma-autolla. Siellä käytiin syömässä Aleksanterinkadun ravintolassa, missä tilattiin turvallisesti lihapullia ja perunoita. Matkan varrella käytiin katsomassa taidetta Akseli Gallen-Kallelan talossa Espoon Tarvaspäässä.
Työväentalon rientoihin perhe ei osallistunut. Aune sai käydä siellä sunnuntaiaamuisin klo 11 raittiuskokouksissa. Elokuvaesityksiin lapset joskus pääsivät. Usein he saivat vain kuulla niistä naapurilta, suutari Kalliolta. Hänellä kuuluu olleen erinomaiset kertojanlahjat.
Sukulaisperheissä käytiin vieraisilla, mutta ei juurikaan naapuritaloissa. Naapurilasten kanssa kyllä leikittiin ja silloisella torilla, joka sijaitsi Lohjantien varrella räätäli Louhen talon takana, urheiltiin mm. hyppäämällä riu´un yli. Tytöt hyppäsivät myös ruutua, ”parpia” tai narua.
Kaisu hoiti 13-vuotiaana Hajaannuksen talossa Ikosen perheen Uolevia. Aune työskenteli jo 14-vuotiaana Eroittajan liiketalossa Rauni Lindroos-Kansanahon ja Helvi Hellen kahviloissa, mistä siirtyi vasta 1930-luvun lopussa Osuusliike Auran myyjäksi. Helmi taas työskenteli aluksi räätälimestari Louhen keittiössä.
Kaisu lähti myöhemmin nummelalaisperheen mukana töihin itärajan tuntumaan Parikkalaan ja avioitui siellä. Aune vihittiin 1945 linja-autonkuljettaja Kalle Miilumiehen kanssa. Häitä vietettiin seuratalossa. Asuttuaan muutaman vuoden Lauri Långströmin talon yläkerrassa Lohjantien varrella, he rakensivat talon kauemmaksi keskustasta Lohjantien varrelle.
Martti avioitui kampaaja Lea Suomisen kanssa ja he rakensivat punatiilitalonsa nykyisen kirjaston viereen tien toiselle puolelle.
Helmi jäi kotitaloon, missä Ida-äiti kuoli 69-vuotiaana 1951 ja Aleksanteri-isä 83-vuotiaana 1964. Vanhempien jälkeen Helmi eli yksin mökissä. Louhelta Helmi meni keittäjäksi Vihdin Seudun ravintolaan, myöh. Sarkka. Sen jälkeen hän työskenteli Luontolan kylpylässä eläkeikäänsä saakka. Helmi kuoli 1998.