Nummelineilta talon osti v. 1928 Perniöstä Nummelaan tullut nuohooja Frans Niilo Fransinpoika Lehtonen (*1899). Tytär Toini Tellervo (sittemmin Tylli) oli syntynyt vielä Perniössä, mutta poika Frans Kalervo syntyi jo Vihdissä 1928. Perheen emäntä Vesta Aurora oli syntynyt v. 1900 Perniössä.
Aluksi Lehtoset olivat asuneet Johan Hännisen talon harmonitehtaan puoleisessa päädyssä, sitten jonkin aikaa jo Albertinkadun varrella ns. Hurrin (sittemmin Hellmanin) talossa. Asuttuaan vielä kerran Hännisen talossa he hankkivat oman talon Albertinkadun yläpäästä.
Juuri ennen talvisotaa (v.1939) talo tuhoutui pahoin tulipalossa, mutta kunnostettiin myöhemmin. Tammilahden veljekset (Pisteenkaaren Satupirtistä) auttoivat korjaustyössä, joka sodan syttyessä jäi kuitenkin kesken. Korjauksen ajan Lehtoset asuivat naapuritalossa, Toimelassa. Sodan jälkeen oma talo saatiin asuinkuntoon ja omistajat palasivat siihen.
Alakerrassa oli ison tupakeittiön lisäksi kaksi huonetta ja veranta sekä välieteinen. Yläkerrassa oli iso huone, keittiö ja alkovi. Sauna oli piharakennuksessa. Niilo Lehtonen lähti jo 12-vuotiaana Perniössä perheensä perinteiseen työhön. Hänen isänsä Frans oli aikoinaan saanut nuohoojamestarin paperit Pietarissa asti. Täällä Vihdissä Niilo Lehtonen teki töitä usean vuosikymmenen ajan, aina kuolemaansa asti v.1961. Vaikka hän vaikean nivelreuman takia aamuisin tunsi olonsa kuinka jäykäksi tahansa, hän lähti pyörällä töihin. Hän sanoi, että kyllä nivelet päivän mittaan paremmin taipuvat, kun hän vain pääsee työhön.
Rankan päivätyön jälkeen ei Niilo Lehtonen juurikaan jaksanut osallistua kylän yhteisiin rientoihin. Vain vapaapalokuntatoiminta sai hänestä innokkaan puuhamiehen. Isän harrastus vaikutti ilmeisesti Kalervo-pojan ammatinvalintaan. Hän nimittäin palveli Helsingin palolaitoksella eläkeikäänsä asti. Lukeminen oli kuitenkin Niilo Lehtosen tärkein harrastus. Hän seurasi maailman menoa lukemalla paljon sanomalehtiä ja kuuntelemalla radiota. Hän osasi lukea myös ruotsinkielisiä lehtiä, sillä lapsuudenkodissa isä Frans Fredrik oli lukenut vain ruotsinkielistä tekstiä. Jo 1930-luvulla Niilo Lehtonen osti kotiinsa kaappimallisen levysoittimen, joka oli tehty aivan naapurissa, Hellen verstaalla. Tellervo-tyttären kertoman mukaan perheen äiti, Vesta Lehtonen, oli ollut miehelleen kovin vihainen, kun laite tuotiin peräkamarin nurkkaan. Niilo Lehtosen lempilevyihin kuuluivat ”Sisar hento valkoinen” ja ”Lumihiutaleita hiljalleen”. Vanhat arvokkaat levyt kuuluvat nyt Kalervo Lehtoselle, jonka elämään musiikki on myös aina kuulunut. Saatuaan opin Nummelan torvisoittokunnassa hän jatkoi vuosikausia Helsingin palolaitoksen orkesterissa. Harvinaisen, oman kylän tuotantoa olevan levysoittimen Niilo Lehtosen perikunta lahjoitti v.1987 Vihdin museoon. Siellä säilytetään myös Kalervo Lehtosen levykokoelmaa.
Vesta Lehtonen tunnettiin kylällä erittäin siistinä, tavattoman ahkerana ihmisenä, jonka kotona kaikki paikat olivat erinomaisessa kunnossa. Puutarhassa hän kasvatti juurikasveja ja kukkia, keräsi metsästä valtavat määrät marjoja ja sieniä. Piharakennuksessa hänellä oli kanoja, porsas, joskus vasikkakin. Hän asui vielä kauan miehensä kuoleman jälkeen Albertinkadun omakotitalossa, mistä muutti tyttärensä kanssa vasta v.1987.
Talon he olivat myyneet lohjalaiselle Suomisen rakennusliikkeelle syksyllä 1986. Talo purettiin ja tälle tontille rakennettiin rivitaloyhtiö Vestanpiha.
Vesta Lehtonen eli lähes satavuotiaaksi asuen viimeiset vuotensa Tellervo-tyttären kanssa Väinämöisentien varrella. Hän kuoli v. 1995 Nummelan sairaalassa, missä tytär päivittäin auttoi vanhuksen hoidossa. Tellervo Tyllin ja Veikko Hellen antamista tiedoista koonnut Ritva Miettinen.
.