Luoteis-Uusimaan lehtijuttu 1977 Väinö Leanderin eläkkeelle jäännistä.

Väinö Leander palveli Vihdin Sähköä 43 vuotta ja kaksi viikkoa, saman verran kuin nykyisellä toimitusjohtajalla Juhani Sianojalla on ikää. Toimitusjohtajia samaan kauteen sisältyy neljä. Ansaitsi sitä todella yhtiön tarjoamaa kermakakkua toimitusjohtajan tarjotessa lisääkin ottaa. Ruusut ojennettiin rouvalle Anna-Liisalle, Väiski itse sai taskukellon kunnioitettavan työkauden kruunaukseksi. Vihdin Sähkössä yli 43 vuotta Leanderin Väinö vapautui Enäjärvelle seilaamaan

Kukaan ei ole palvellut Vihdin Sähköä niin kauan kuin Leanderin Väinö, 43 vuotta ja kaksi viikkoa. Viimeisenä työpäivänään perjantaina tuo Sähkön pihapiirissä hiljaisena tunnettu aina ystävällinen mies istui juhlatamineissaan rinnan vaimonsa Anna-Liisan kanssa talon edustushuoneen sohvalla toimitusjohtajan ja siihenastisten työkaverien parveillessa ynpärillä niin, että vanhaa miestä hämmensi. Eikä mikään voinut pidättää jännityksen purkautumista posken ja leuan värinänä, kun Juhani Sianoja puhui:

– … Enäjärvellä ei tarvi pilkkihanskoja riisua vaan vetää kelleonperistä…

Parituntiseen kahvitilaisuuteen mukaan tulleet työtoverien edustajat, pääluottamusmies Antti Uusitalo, teknisten yhdysmies Osmo Hetekorpi, Sirkka Järvensivu, Helmer Hurme ja Leo Mäki nostivat viereen ison laatikon pilkkitarvikkeita.

• Minä -h… kiitän vaan kaikkia…, nousi mies koruttomasti lausumaan.

Mutta kyllä Väiski vähitellen suli, kun ruvettiin muistelemaan vuosia 1937-64 linjamiehenä ja tätä loppuaikaa Sähkön kiinteistön huollossa. Väiski pääsi eläkepäivistä nauttimaan kaksi viikkoa sen jälkeen kun täytti 65 vuotta. Mutta vaarallisia tilanteita ehti kyllä olemaan.

Itse Väiski on huolen pitänyt siitä, ettei kunto ole päässyt laskemaan. Viime vuosiin asti hän oli puulaakihiihdossakin Sähkön joukkueen kantavia voimia urheiltuaan nuorempana aika tosissaankin.

Kylmä vesi vei Kiljavalle

Mutta kerran, viisitoista vuotta sitten Väiski sairastui niin, että työt linjoilla oli lopetettava. Oltiin töissä kirkolla, oli oikein kuuma ilma, mutta Pappilan rannassa vielä niin kylmää vettä, että kolmen päivän päästä alkoi keuhkoissa nipistellä. Seurasi Kiljavan matka. Sairaslomien jälkeen Väiski siirtyi ”kotimieheksi” eli hoitamaan Sähkön kiinteistöjä.

Linjamiehen työn vaarallisuutta kuvaa se, että Vihdinkin Sähkössä sattui vuosina 69 ja 71 kuolemaan johtaneet tapaturmat. Antti Uusitalo korostaa, että sähköala ei suinkaa ole tapaturma-alttiimpia, koska tiedetäänoltavan tekemisissä vaaran kanssa, ollaan varovaisia.

Mutta linjaporukoissa elää vielä tänä päivänäkin tietty kilpailuhenki. Ylijännite, kyl se ravisti, että ritinä kävi, kuvaili Väinö Leander yhtäkin tilannetta.

Silloin kun oli huonoja muuntajakoppeja, katot rikki sai varsinkin sateella kattoa, että oli kuivat hanskat eikä pisaraakaan vettä. Hanskoja oli muuten vain yhdet, omat. Nyt ne saadaan yhtiön puolesta ja työkalutkin on jo eristetty.

Silloin oli miehen huonoutta, jos käytti työsuojeluvehkeitä…., naureskeli Väiski.