Huhdanmäki – Nummelaan Kylähistoria

Huhdanmäki

Huhdanmäki on Nummelan eteläpuolella oleva männikköinen ja kallioinen mäki, jota entisaikaan ympäröivät Härköilän ja Ridalin kylien pellot ja niityt. Härköilän ja Ridalin kylien pellot olivat kaskimaista raivattuja. Huhdanmäki on saanut nimensä juuri kaskiviljelyn mukaan.

Pohjoisessa Huhdanmäkeen rajoittuivat Tuusan tilan pellot ja mäen laki oli Tuusan tilan maata. Huhdanmäen Enäjärven puoleisessa päässä ja mäen eteläisellä rinteellä oli Ali-Rostin tilan maita. Helsinkiin johtaneen tien toisella puolella, nykyisen Viertäjäntien varrella oli Nissolan tilan maita, joiden eteläpuolella oli Yli-Rostin tilan maita, jotka rajoittuivat Pillistöntiehen. Huhdanmäkeen rajoittuivat myös Hemmilän tilan maat. Hemmilästä erotettu Pajulan tila on myös Huhdanmäen alueella.

Huhdanmäki on aina ollut sijainniltaan keskeinen. Sen ylitse on kulkenut Helsinkiin johtava tie ja mäen sivuitse johti kaksi eri tietä Härköilän kylään ja Ridaliin. Huhdanmäellä on ollut asutusta jo vuosisatojen ajan. Ensimmäiset asumukset olivat vuokramaalla olleita torppia tai mäkitupia. 1900-luvun alussa alettiin Huhdanmäellä olevia maita lohkoa tonteiksi.

Huhdanmäen keskeisen sijainnin laajan peltoaukean keskellä huomasivat venäläiset suunnitellessaan linnoituslaitteita Nummelan alueelle sulkemaan Enäjärven ja Hiidenveden välistä kannasta. Ensimmäisen maailmansodan vuosina rakennettiin Huhdanmäkeen ampumahautoja, tuliasemia ja majoituskorsuja.

Tienimistö viittaa kaskiviljelyyn

Huhdanmäki on nykyisin yksi Nummelan taajamista ja on ympäristöineen jo melko täyteen rakennettu. Monet vanhat talot ovat väistyneet uusien tieltä ja Huhdanmäkeä ympäröivät pellot on suureksi osaksi rakennettu taloja täyteen. Huhdanmäen eteläpuoliselta rinteeltä korjattiin viimeinen viljasato syksyllä 2005. Alueen tiennimistössä on nimiä, jotka kertovat entisaikojen kaskiviljelystä: Huhdanmäentie, Huhtatie, Kaskipolku, Rasitie, Seunakuja ja Viertäjäntie.

Lapset ja nuoret Huhdanmäellä

Sotavuosina, ehkä jo aiemmin Huhdanmäen nuoriso kokoontui mäen laella. Tanssiminen oli sota-aikana kiellettyä, mutta piirileikki sallittua. Mäen päällä laakealla, paljaalla kalliolla, jota tontin myöhempi omistaja Niilo Helle kutsui ”aurinkokallioksi”, oli piirileikkipaikka. Mukana olivat ainakin Kuorikosken Risto ja Matti, Terkomaan tytöt, Armi Anita Lehtinen, myöh. Forsius, Revon Jukka ja Anneli ja monet Leutolan perheen tytöt. Anneli Repo on kertonut, että pojilla oli suosikkityttöjä. Kivaa tyttöä, joka lähti leikistä pois, poika kutsui ”mehupulloksi”. Piirissä pyörien leikittiin ”hevoskauppaa”. Se joka jäi paritta, sai valita itselleen parin.

Pojille Huhdanmäki oli suurenmoinen leikkipaikka. Käytiin kivisotaa ja ammuttiin nuolipyssyillä. Tuhottiin myös räkättirastaiden pesiä, mistä iäkkäämmät ihmiset eivät pitäneet. Juoksuhautoihin rakennettiin sotaleikkejä varten korsuja. Tehtiin sähkötyslaitteita juoksuhaudasta toiseen sekä kireästä karhunlangasta puhelinyhteyksiä. Kuulan pojat rakensivat juoksuhautojen yli Tarzan-keinuja. Pikkusiskoa Leenaa, myöh. Åkerman ei haluttu mukaan leikkeihin. Mäen suojassa isommat pojat opettelivat myös tupakointia.

Huhdanmäen luonto tarjosi myös tytöille rauhallisia paikkoja. Joku käveli mäelle piirtämään tai maalaamaan, joku kiipesi puuhun kirjoittamaan päiväkirjaansa, runoilemaan tai lukemaan. Esimerkiksi Airi Arola, o.s. Salenius ja Kirsti Metso kävivät piirtämässä mäellä. Orest Bodalew opetti lapsiaan tarkkailemaan luontoa, tunnistamaan kukkia sekä kirjaamaan muuttolintujen saapumisajankohtia. Kesällä lauloi satakieli. Karin Frisk-Mohler rakasti aivan erityisesti Huhdanmäen koivuja.

Huhdanmäellä kasvoi käkkäräoksaisia mäntyjä, komeita, harvinaisia saniaisia, kaikenvärisiä vuokkoja, kieloja sekä keskikesällä huumaavatuoksuisia lehdokkeja. Kaikkialla kasvoi valtavasti metsämansikoita ja mustikoita.