Vaajoen perheen Marjalan tontin yläpuolella kulki Haapakyläntieltä lähtevä kovapohjainen polku.  Siellä opettelimme ajamaan polkupyörällä. Isäni veli Martti Vaajoki oli taitava korjaamaan polkupyöriä. Hänen ansiostaan meillä oli myöhemmin useampi kuin yksi pyörä.

Urheilusta kiinnostunut isä siirsi urheiluinnostuksen meihin lapsiin. Urheilimme Nummelan Kisaajien riveissä.  Talvisin oli Työväentalolla sarjahiihtoja melkein joka sunnuntai. Latu lähti työväentalon pihalta meidän talon sivuitse ylös harjulle.  Tehtiin lenkki toisella puolella ja palattiin alamäkeä laskien maaliin. Osallistuttiin moniin hiihtokilpailuihin. Osuusliike Viso järjesti vuosittain myös kisat. Näistä sain kiertopalkinnon omakseni. Saleniuksen Armi oli kova kilpakumppani. Työnjako kilpailuaamuna oli sellainen, että isä voiteli sukset ja äiti laittoi aamupalan.

Talviurheiluun liittyen meillä oli myös mahtavat hiekkamontut. Siellä laskimme aina kun oli mahdollista. Mäet eivät olleet mitään pieniä, niissä oli mutkia, kuoppia ja pudotuksia, ihme ettei kukaan loukannut pahemmin. Suksia tärveltyi useampia.  Niitä paikattiin joko pellillä tai sitten niitä korjautettiin Laakson verstaalla.

Kesäisin yleisurheilimme. Rantasen poikien kanssa hypättiin seivästä. Pentti Nikula oli esikuvamme.

Ennen kuin meillä oli kesämökki, telttailimme Hiidenvedellä. Siellä oli runsaasti mukavia niemennokkia ja lahtia, jotka olivat hyviä yöpymispaikkoja. Polkupyörät oli kulkuvälineenä, kun lähdettiin kohti Hiidenveden rantaa. Kyytiin pakattiin eväät ja muut tykötarpeet, koira ja lapset. Soutamalla mentiin, ei ollut perämoottoria.

Isä oli innokas kalamies. Kalaan lähdettiin varhain aamulla. Olin usein isän mukana.
Veneen kokkaan laitettiin täkki ja tyyny ja siinä minä jatkoin uniani. Isä voitti yhden suuren kalastuskisankin.

Olin myös auttamassa äitiä, kun hän saumasi sadetakkeja. Käänsin hihoja ja kauluksia ja pakkasin sadetakkeja. Sainiolla tehtiin yhdessä vaiheessa myös ”pissahousuja” pikkuvauvoille.

Kesäisin kävimme Myllylammella uimassa.  Siellä oli hyvä hiekkaranta. Menimme sinne linja-autolla Nummelasta. Evääksi otettiin punaista limonaadia ja ranskanleipää.

Me muutimme Tuomon kanssa 1969 Eklundin taloon ja syksyllä Kokkolaan.