Hemmilän talon entinen emäntä Irma Sellgrén on kertonut Jaakko Merisestä seuraavat tarinat:

1. Jaakko Merinen oli Hemmilän isännän Eero Sellgrénin kanssa leimaamassa metsää Enäjärven toisella puolella. Ennen metsään lähtöä oli talossa tapana syödä aamiaista. Eero-isäntä odotti, että Merinenkin pääsisi mukaan. Mutta hän oli kovin hidas syömään, eikä ehtinyt koko aamupäivänä töihin. Mummo laittoi hänet sitten syömään lounasta. Kun isäntä palasi metsästä ja näki Merisen edelleen syövän tuvassa, hän kysyi: ”Ainako vaan syöt sitä samaa munaa?”

2. Hemmilän rantasaunassa Jaakko Merinen oli kerran Hiltunen-nimisen miehen kanssa. He istuivat lauteilla. ”Etkö voisi heittää vähän vettä, kun tämä laude on niin kuuma”, pyysi Merinen. Hiltunen heitti kiehuvan kuumaa vettä. Siihen Merinen totesi: ”Tilanne tuli vielä hankalammaksi”. Merinen ei yleensä kiroillut, vaan käytti erilaisia kiertoilmaisuja.

3. Hiltunen- niminen mies ja Jaakko Merinen seisoivat metsätöissä puun vieressä ja Hiltunen kysyi Jaakko Meriseltä: ”Kaadetaanko tämä?”. Merinen kuuluu vastanneen: ”Voisihan sen kaataakin, mutta voisihan sen jättääkin”.

4. Vain kerran Irma Sellgrén muistaa Merisen kiroilleen, kun tämä sanoi ”Outi perkele”. Puinnin jälkeen pellolle jääneitä pahnoja poltettiin. Merinen ajoi haravakoneella pahnoja kokoon. Silloin Sellgrénin Outi-tytär heitti palavan pahnatukon haravakoneeseen, jossa oli paljon kuivia pahnoja. Siitä Merinen kiukustui. Muuten hän kyllä piti kovasti lapsista ja niin myös Sellgrénin nuorempi tytär Minna oli hänelle niin tärkeä, että hän antoi kirjoituskoneensakin Minnalle joululahjaksi. Minna oli tuolloin 4-vuotias.

5. Jaakko Merinen ajoi mielellään traktoria. Kerran Hemmilän isäntä Eero Sellgrén joutui vetämään Merisen ajaman traktorin ojasta. Isäntä totesi: ”Kyllä sinä sen ainoankin ojan löydät!” Ladon luona oli nimittäin enää yksi ainoa oja, muuten pellot oli salaojitettu.

6. Jaakko Merinen halusi olla mukana Hemmilän kesän heinätöissä. Hänen tekemä heinälaponen oli kuin sokeritoppa. Hemmilän emännän sisar Lyyti Velin purki laposen ja sanoi Meriselle, etteivät talon isännät hyväksy sellaista laposta. Laposen pitää olla alhaalta auki. Seuraavana päivänä Merinen oli kuitenkin jälleen heinäpellolla ja totesi: ”Täällä on nyt sitten mukavaa, kun neiti Velin ei ole paikalla, mutta tuoltahan hän jo tuleekin tuomaan kahvia.”