Nummelan keskustan vanhin ja vielä paikallaan oleva kivitalo, usein Vihtkarin liiketaloksi kutsuttu valmistui 1928. Sen rakennutti Eroittajan isolle tontille, silloisen Lohjantien ja Vesikansantien väliin, Härköilän kylän Sepän tilan entinen emäntä, leskirouva Matilda Lindgrén (*1881). Itse hän tuolloin asui perheineen Keskipisteen laidalla olleessa puutalossa Vesalassa, nykyinen Vihdintie 1. Perheeseen kuului omat lapset Helvi Lindgrén, myöh. Helle (*1911) ja Aarne Lindgrén, myöh. Laustio (*1912) sekä kasvattityttärenä veljentytär Rauni Lindroos, myöh. Kansanaho (*1900).
Rakennus oli valmistuessaan Nummelan ensimmäinen kaksikerroksinen tiilitalo. Rakennusprojektin toteuttamisessa Matilda sai apua veljeltään Fabian ”Faabe” Lindroosilta, joka valmisti Eroittajan rakennustiilet. Tiiliä Faabe valoi asuntonsa Harjunsyrjän tontilla silloisen Haapakyläntien varrella, nykyisen Pisteenpolun ja Torikeskuksen alueella. Samoihin aikoihin siellä valmistettiin tiilet myös Nummelan kivikouluun. Molempien työmaiden vastaava mestari oli kirvesmies Vihtori Tammilahti, joka asui lähellä Satupirtissä nykyisen Pisteenkaaren varrella.
Vanhan Eroittajan alakerrassa oli kaksi liikehuoneistoa, joihin molempiin kuului tilava keittiö. Yläkerrassa oli kaksi asuntoa; Lohjantien puoleisessa isommassa asunnossa oli kolme suurta huonetta ja keittiö, pienemmässä iso huone ja keittiö. Ruokatavarat säilytettiin isossa ikkunallisessa komerossa, ”skafferissa”. Molemmissa asunnoissa oli oma vessa, ”vesiklosetti”. Alakerrassa oli vain yksi vessa ja siihen päästiin porraskäytävästä. Rakennuksen valmistuttua kyläläiset kävivät pitkään kummastelemassa Nummelan ensimmäistä, sisällä sijaitsevaa vesiklosettia. Toisen kerroksen porraskäytävästä johtivat jyrkät puuportaat ullakolle, jonka lattiaa peitti paksu sahanpurukerros. Ullakko oli valoisa, kun alkuperäisessä katossa oli kauniit ikkuna-aukot. Siellä kuivattiin talvella pyykkiä sekä säilytettiin vaatteita, joita ei kyseiseen vuodenaikaan käytetty. Komerotilaa oli tuon ajan talossa hyvin vähän. Talossa oli myös keskuslämmitys. Pannuhuone, halko- ja hiilivarastot olivat kellarikerroksessa. Siellä olivat myös juures- ja hillokellarit, sauna- ja pukuhuonetilat sekä suuri varastotila liikeyritysten käyttöön. Ennen 2. maailmansotaa kellarin keskikäytävä ja ikkunaton kellarihuone tuettiin paksuilla hirsillä, kun oletettiin tarvittavan myös pommisuojaa.
Eroittajan tontilla oli kymmeniä omenapuita sekä marjapensaita sekä pieni kasvihuone. Etenkin omenia myytiin paljon helsinkiläisiin ruokakauppoihin. Lindgrénin mamma myi myös kasvihuoneessa tai pihan kukkapenkeissä kasvaneita kukkia. Tontin takaosaan rakennettiin ennen sotia kolmen auton talli ja rakennuksen toiseen päätyyn puusepän verstastila. Perheellä ei tosin ollut omaa autoa, mutta yksi autotalli oli mm. osuusliike Auran johtaja Konsta Revon käytössä.
Tontin takaosaan suurten koivujen alle rakennettiin myös leikkimökki, joka myöhemmin siirrettiin Tuusan talon pihaan Aarne Laustion Sinikka-tyttären leikkipaikaksi.
Alkuperäinen kivitalon tontti käsitti aluksi myös sen osan entisen Lohjantien varrelta, jonka Rauni Kansanaho, os. Lindroos, osti 1938 leskeksi jäätyään ja rakennutti ostamalleen tontille Matkustajakodin. Tien varteen Niilo Helle istutti pitkän rivin hevoskastanjoita 1930-luvun alussa, joista muutama on vielä jäljellä Keskikuja 2:n edessä.
Eroittajan rakennuttanut leskirouva Matilda Lindgrén eli ”Lindgrénin mamma” asui tässä rakennuttamassaan kivitalossa, kunnes tontin takaosaan valmistui vuonna 1947 saunarakennus ja siihen hänelle asunto sekä vävylle Niilo Helteelle tietenkin verstastila höyläpenkille.
Pian sen jälkeen Eroittajan tontin autotallien paikalle valmistui 1949 uusi kaksikerroksinen omakotitalo, josta tuli Matilda Lindgrénin viimeisten vuosien koti. Martti Salenius oli mestarina tässäkin rakennusprojektissa. Talosta tuli myös paikka, jonne Niilo Hellen perhe palasi viikonloppuisin ja kaikkina loma-aikoina. Sinne Helvi ja Niilo Helle olivat juuri muuttamassa takaisin, kun Helvi yllättäen kuoli 1956 Nummelassa v. 1956. Matilda Lindgrén kuoli muutamia viikkoja myöhemmin tammikuussa 1957. Myös Eroittajan rakennuttaneen Matilda Lindgrénin tyttärenpojan Ari Hellen koti oli tässä omakotitalossa hänen solmittuaan avioliiton Anna-Liisa Räikkösen kanssa.
Vuonna 1948 Nummelan Osuuskassa osti Keskipisteen laidalta alkuperäisen Eroittajan liiketalon. Vuonna 1956 se rakennutti uuden pankkisalin entisen Vesikansantien puoleiseen uuteen lisäosaan. Tuolloin siirtyi myös sisäänkäynti talon etukulmaan. Yläkerran kuusiruutuiset ikkunat muutettiin kaksiruutuisiksi. Noihin aikoihin oli tontin etukulmassa myös Helsingin Puhelinyhdistyksen vihreä puhelinkoppi. Vuonna 1970 katettiin rakennuksen takana vanhan ja uuden osan välinen tila. Nummelan Osuuskassa muutti ensin nimensä Nummelan Osuuspankiksi, sitten 1970-luvulla Vihdin-Karkkilan Osuuspankiksi.
Kalle Vihtkari Oy. Anja ja Kalle Vihtkarin omistama yhtiö, osti 1980 aikaisemmin Eroittajaksi kutsutun, uudelta nimeltään Kulmalan tilan. Yhtiö sai kiinteistön haltuunsa joulukuussa 1981, jolloin Osuuspankin uusi talo valmistui. Heidän toimestaan on taloa on uudistettu sekä sisältä että ulkoa. Rakennuksen vanha osa kunnostettiin 1992 kokonaan: Osuuspankin aikana rakennuksen etukulmaan tehty sisäänkäynti poistettiin ja seinät rakennettiin entiselleen, myös ikkunat palautettiin kuusiruutuisiksi. Rakennuksen sisällä keskellä ollut portaikko poistettiin ja uudet portaat rakennettiin rakennuksen ulkopuolelle Pisteenpolun puoleiseen päätyyn. Ensimmäisestä kerroksesta purettiin väliseiniä. Näin saatiin lisätilaa molempiin kerroksiin. Alakertaan saatiin kaksi, 75 ja 70 neliön kokoista liikehuoneistoa. Vanhan osan toisessa kerroksessa on kolme toimistohuoneistoa uusine pienoiskeittiöineen ja WC-tiloineen.