Pisteenkaari 5 (Kuusela) ja Myntitie 25 (Almari)

PuuseppäAugust Everd Sjelfman (1861 Akaa), myöh. Saarni, oli 1901 muuttanut perheineen Nummelaan, missä hänen veljensä Anton Kristian Sjelfman piti Tuusan tilaa samassa Härköilän kylässä. Hänen veljenpoikansa Karl (Kalle) Fredrik Sjelfmanista, myöh. Sammalkari tuli Tuusan seuraava isäntä.

Kuuselan 0.260 ha. tontti oli ensin Tuusan vuokramaalla, myöhemmin August Saarni lunasti sen itselleen. Saarneilla oli paljon lapsia, joista monet kuolivat aivan pieninä. Perheen ainoa pidempään elänyt poika oli autonkuljettaja Alku Elo Saarni (1905 Vihti).

Nummenrannan talon itäpuolella olevan pienen tontin, n. 800 m2 nykyisen Myntintien tuntumasta, puuseppä August Evert Saarni, ent. Sjelfman, (1861 Akaa) osti veljenpojaltaan Karl (Kalle) Fredrik Sammalkarilta 1923. Hänen tarkoituksenaan oli ollut eläkepäivien asunnon rakentaminen sen jälkeen kun Saarnit olivat joutuneet myymään rakentamansa Kuuselan huvilan keskustan tuntumasta (nykyisin Pisteenkaaren ja Sentraalipolun kulmatontti). He olivat asuneet jonkin aikaa  Nummelan rukoushuoneella. Jotkut lapsista, ainakin Alku Saarni (1905), asuivat vielä vanhempiensa kanssa siellä yhdessä isossa hellahuoneessa.

Puuseppä Saarni oli konkurssissa menettänyt liikkeensä ja kävi töissä pitkien matkojen takana. Hänen kerrotaan jopa kävelleen töihin Tammisaareen. Rukoushuoneella hänellä ei ollut työpaikkaa.

A.E. Saarnin kuollessa 1931 oman mökin rakentaminen oli vielä kesken ja sen viimeisteli kirvesmies Jussi Mäntylä. Mökissä oli keittiö ja kamari sekä pihalla puuliiteri ja kaivo. Varsinaista puutarhaa ei pienellä tontilla ollut. Naapurissa asunut poika viljeli joskus yhdessä sarassa porkkanaa, jota Alkun poika Erkki joutui kitkemään.

Amanda Saarni, o.s. Sugander, (1868 Akaa), yhdeksän lapsen äiti, toimi Nummelan kansakoulun keittäjänä. Hän ei asunut milloinkaan koululla. Entiset oppilaat muistelevat häntä ”kilttinä tätinä”. Olemukseltaan hän oli iloinen, puhelias, pienikokoinen nainen. Kotona mökissään hänellä oli kidekoneradio, mutta sunnuntaisin hän meni kuuntelemaan radiojumalanpalvelusta mielellään Harjanteelle, missä hänen poikansa Alku asui perheineen 1933-1937.

Amanda Saarni söi viimeisinä vuosinaan ilmeisen yksipuolista ruokaa. Hänelle, kuten monelle muullekin yksinään asuvalle, maistui polakka-leipä kahvin kanssa. Anna Andström vei Saarnin mammalle aina lämpimäisleivän, jonka hänen äitinsä oli leiponut.

Amanda Saarni asui mökissään 1943 tapahtuneeseen halvautumiseensa saakka. Hän kuoli Pääkslahden kunnalliskodissa 1944.