Nummelan rukoushuone oli monen perheen koti.
1920-luvulla rukoushuoneella asuivat Alma Johanna, o.s. Peltonen (1890 Kokemäki)) ja Johan (Jussi) Jalmar Mäntylä, ent. Vikström (1889 Vihti) perheineen. Alma hoiti vahtimestarintyöt, Jussi teki timpurin töitä ja remonttihommia. Hän oli mm. Kuikun hovipuuseppä. Perheessä oli kolme lasta: kaksoset Åke ja Rosa (1924) ja Ester Marianne (1926). Perheellä oli asuinkäytössä kaksi huonetta ja keittiö.
Amanda (*1868 Akaa) ja August Evert (*1861 Akaa) Saarni asuivat rukoushuoneella sen jälkeen kun he joutuivat luopumaan talostaan, joka sijaitsi nykyisen Pisteenkaaren ja Sentraalipolun kulmassa. Suuresta lapsikatraasta ainakin Kuoppanummentie 5 Saarni (1905) sekä nuorin sisar Aili asuivat rukoushuoneen kodissa. Perheellä oli käytössä hellahuone. Puuseppä August Evert Saarnilla ei ollut työpaikkaa rukoushuoneella. Hän kävi töissä pitkienkin matkojen takana. Amanda Saarni toimi kansakoulun keittäjänä, mutta ei asunut koululla. August Evert ei koskaan ehtinyt saada taloaan nykyisen Kuoppanummentien varrelle valmiiksi. Hän kuoli 1931. Jussi Mäntylä teki mökin valmiiksi ja siellä Amanda Saarni eli poikansa naapurissa elämänsä loppuun asti.
1930-luvun alussa Vilho ja Manti Kuorikoski perheineen asuivat lyhyen ajan rukoushuoneen pienemmässä asunnossa. Vilho Kuorikoski kirjoitti siellä näytelmiään. Tarinan mukaan pariskunnan poika Matti Kuorikoski (1929) istui rukoushuoneen portailla ja katseli maailmaa. Hän kiritti isoveljeään Ristoa (1925) ja sanoi ”Kili, kili”, kun ei osannut sanoa ärrää.
1940-luvulla vahtimestarina toimi Johannes Sundqvist (1864 Jepua). Hän oli leskimies, joka pisti suolaa kahviin, kuten useilla vanhoilla ihmisillä oli tuolloin tapana. Sundqvist asui talon päädyssä, muissa tiloissa oli ainakin jonkin aikaa Karjalasta tulleita evakkoja. Sundqvistilla oli pitkä valkoinen parta. Hän valmisti myös pärekoreja. Johannes Sundqvist tuli Nummelaan 1940 ja kuoli 1944.
Edla Sofia Forsgren, o.s. Grönberg (1873 Vihti) asui lastensa kanssa rukoushuoneella. Heillä oli käytössään hellahuone. Lea Elisabet (1912 Vihti) ja Valtteri Nikolai (1900 Vihti) asuivat aluksi äitinsä luona, mutta Lea-tytär muutti 1943 Lohjalle. Lea Forsgren oli nuoruudessaan töissä Ungernin harjaverstaalla ja sen jälkeen Helvi Hellen kahvilassa Eroittajan liiketalossa . Pienikokoinen Forsgrenin mamma kävi kaupassa ja laittoi ruokaa.
Valtteri Forsgren oli kyttyräselkäinen, hiljainen, kiltti ja erittäin kohtelias mies. Lapsiakin tervehtiessään hän nosti lakkia ja sanoi ”Hyvää päivää ja tarjosi ”kettukaramellejä”. Hänen tapoihinsa kuului sanoa ”voi jeekeli sentään”, kun hänen piti keskeyttää jokin työ tai kun hän ihmetteli jotain asiaa, jota ei tiennyt. Valtteri pilkkoi puita mm. rukoushuoneella ja Tuusalla. Hän oli joskus apulaisena Härköilän sahalla ja teki metsä- ja peltotöitä. Tuusalla Valtteri ajoi heinäharavaa ja oli mukana perunannostossa. Hän ei koskaan ”pannut hanttiin” missään asiassa. Sahansa hän teroitti kodin pihalla. Edla Forsgren kuoli 1960. Valtteri siirtyi äidin kuoleman jälkeen kunnalliskotiin.
Liisa ja Väinö Leander perheineen asuivat rukoushuoneella 1954 – 1968. Aluksi heillä oli käytössään keittiö ja kaksi kamaria. Valtteri Forsgrenin muutettua pois, Leanderit saivat huoneen lisää. Viimeisenä talossa asui suutari Hartikainen.