Nummenranta -niminen tontti, 0.590 ha. nykyisen Hannankadun ja Väinämöisentien kulmassa on lohkottu Hemmilän maista. 1921 lohkomisasiakirjassa se on merkitty työmiehenleski Henrika Erikssonin nimiin. Hän kuoli 1929 Pääkslahdessa. Johan Emil Velinin perhe muutti Torholan Hurrilta Nummenrantaan 1924. Perheeseen kuului tuolloin viisi poikaa.
Pienen punaiseksi maalatun talon alakerrassa oli keittiö ja kamari, yläkerrassa huone ja eteistila. Piharakennuksessa oli sauna, talli ja liiteri. Kaivo oli aivan tien varressa etupihan puolella.
Johan Emil Velin (1891 Vihti) teki sekalaisia töitä mm. läheisellä Hellen puusepänverstaalla. Edvard Helle suri sitä, että Velin sairastui vakavasti jouduttuaan tekemään ulkotöitä talvellakin. Johan Emil Velin kuoli 1931. Vaimo Maria Aurora, o.s. Ekström (1889 Vihti) jäi suuren lapsikatraan yksinhuoltajaksi.
Vanhin lapsista, (Johan) Armas Velin (1918 Vihti) toimi ensin linja-autonkuljettajana, mutta ajoi myöhemmin omaa taksia. Hän asui omakotitalossaan Malmilla. (Johan) Erkki (1920 Vihti) muutti perheineen 1946 Kajaaniin. Oskar (Osku) Jalmari (1921 Vihti) työskenteli autonkuljettajana Ruduksen palveluksessa. Aarne Eemil (1922 Vihti) oli ammatiltaan huonekalukiillottaja. Arvo Akseli (1923 Vihti) työskenteli vuodesta 1941 lähtien asentajana Vihdin Sähkö Oy:ssä. Nuorukaisena hän oli kesätöissä mm. Tuusalla. Ainoa tytär oli nimeltään Aune Maria (1929 Vihti).
Nuorimmat lapset asuivat ainakin aluksi Aarnen rintamamiestontille rakennetussa talossa Helsingin Malmilla. Pojat rakensivat talon ”porukalla”.
Leskirouva Velin kävi auttamassa eri perheissä, mm. perunamaalla, pyykkärinä jne. Miehensä sisaren emännöimän Hemmilän talon juhlissa ”Rora” Velin oli usein apuna. Hän kuoli 1971.
Rouva Velinin veli hevosmies Martti Ekström (Hevos-Martti) asui talon yläkerrassa. Hän korjasi kelloja ja polkupyöriä sekä teki parturintöitä. Hän oli talon viimeinen vakituinen asukas ja kuoli 1970-luvulla.
Velinien perikunta myi Nummenrannan kiinteistön Vihdin kunnalle. Tuolloin talon alakerrassa asui vuokralainen. 1970-luvun alkupuolella talo oli muutaman vuoden autiona. Kunta majoitti satunnaisesti taloon erilaisia ”laitapuolenkulkijoita”.