Kuvassa vasemmalta Vappu Sassi, Isomummun sylissä tyttärentyttären tytär Anu Tapio. Kuva:

Mikko Laakson muistelmia papasta ja mummusta

Mummu on muistikuvissani lempeä ja turvallinen pienen pojan hoivaaja. Hänen ystävällinen hymynsä on vieläkin silmissä.
 
Mummu oli ilmeisesti uskonnollinen, koska hän painotti sitä, että hänen lapsuudenkodissaan luettiin Raamattua. Ainakin jouluevankeliumi oli tärkeä. Mummu puhui joskus perussynnistä ja totesi heikon ihmisen tekevän sitä.
 
Mummun tekemä ”inkoonpuuro” jäi mieleeni. Sitä ei siihen mennessä äiti ollut tehnyt. Erityisesti jäi mieleen, että pappa söi puuron piimän kanssa. Liekö ollut kirnupiimää, en tiedä.
 
Jostain syystä jäi mieleen maaliskuun puolivälin tienoo, silloin olin hiukan alle kolmivuotias. Äiti oli silloin Vihdissä synnytyslaitoksella hakemassa veljeä ja minä todennäköisesti mummun hoivissa L: Suvimäessä. Sieltä me paarustimme Luontolan ohi kulkevaa auraamatonta tietä https://www.nummela.info/vihdintie/>Vihdintien varteen odottamaan äitiä, joka saapui pirssiautolla. Auto jatkoi matkaansa, koska kyydissä oli toinenkin äiti vauvan kanssa. Me jatkoimme matkaa kotiin mummun potkukelkalla. En kuitenkaan enää pysty hahmottamaan, oliko siitä mitään apua uuden perheenjäsenen kotiin kuljettamisessa.
 
Paljon myöhemmin, kun asuin jo Pieksämäellä, kävin Nummelan reissuilla mummuakin katsomassa. Meidän esikoispoika syntyi 1965.  Hän oli alle vuoden ikäinen, kun mummu sai hänet syliinsä ja totesi:

Kyll on tyrnä poika! Ymmärsin, että tyrnä/tyrnävä tarkoittaa jäntevää.

Takana vasemmalla Liisa, Fiina ja Kalle Laakso, keskellä Eeva Laakso ja edessä Maissi ja Toini Laakso. Kuva: Laakson perheen kokoelma