Nummelan kansakoulu (Kivikoulu) – Nummelaan Kylähistoria

Väinämöisentie 9

Rakennus

1924 tehtiin ensimmäiset piirustukset Nummelan kansankoulun lisärakennusta varten, mutta niitä ei hyväksytty. Neljä vuotta myöhemmin hyväksyttiin arkkitehti Vietti Nykäsen tekemät piirustukset ja päästiin rakentamaan kivikoulua. Kunnan varat loppuivat kuitenkin kesken ja rakennukseen suunniteltu vesijohto jäi rakentamatta. Varsinkin yläkerrassa olleen koulukeittolan kannalta vesijohdon puute oli erittäin hankalaa.

Uusi koulutalo vihittiin käyttöön 5.1.1930. Vihkiäispuheen piti Vihdin kirkkoherra Oravala ja juhlapuheen piti tarkastaja Järvinen. Koulun toiminnan 30-vuotiskertomuksen esitti opettaja L: Urho Karhumäki ja rakennushistoriikin Edvard Helle.

Rakennusmestari Juho Aarni on myös vaikuttanut rakennuksen ulkoasuun. Hän oli tuolloin kunnan rakennustoiminnan valvoja.

Pääurakoitsijana toimi paikallinen kirvesmies L: Vihtori Tammilahti, sisätilojen maalauksen urakoi L: Leopold Hietanen. Oman kylän miehet olivat myös rakentajina. Ainakin Vihtori Sinervo oli siellä rakennustöissä.

Rapattu kaksikerroksinen tiilitalo oli alkuperäiseltä väriltään kellertävän valkoinen. Alakerrassa olivat opetustilat ja yläkerrassa opettajien asunnot. Yläkertaan johti portaikko talon kummastakin päästä. Talon takasivulla oli opettajien yksityisasuntojen sisäänkäynti. Lohjantien puoleisesta portaikosta päästiin yläkerran keittolaan. Kivikoulun ullakolla oli paljon säilytystilaa. Jokaisella asukkaalla oli siellä omat vinttikomeronsa.

Talossa ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä, ei siis vessoja sisällä eikä pesutiloja. Sekä oppilaat että opettajat käyttivät liiterirakennuksessa olleita käymälöitä. Vasta 1960-luvun kuluessa saatiin vessa kivikoulun kellarikerrokseen. Oppilaat kävivät silloinkin ulkorakennuksessa. Peseytymiseen kotona käytettiin pesuvatia ja lauantaisin käytiin saunassa. Opettaja Sirkku Palonen sai jossain vaiheessa suihkun asuntoonsa. Talon kellarissa säilytettiin ainakin perunoita. Siellä oppilaat niitä keittolaa varten kuorivat.

Rakennuksessa oli keskuslämmitys, mihin 1940-luvulla käytettiin puilla lisättyjä kokseja.

Koulutalossa ei aluksi ollut puhelinta ennen kuin Salmiset, keittäjä-siivoja ja vahtimestari, hankkivat puhelimen, jolla opettajatkin kävivät soittamassa. Keittäjä tarvitsi puhelinta asioiden hoitamisessa. Eihän hän työpäivän aikana esim. ehtinyt kauppoihin ruokatarvikkeita ostamaan, vaan ne tilattiin puhelimella.

Kivikoulun alapuolella, nyk. Hannankadun puoleisessa päädyssä oli muutama marjapensas, talon takana omenapuita. Kivikoulun pihalle ei saanut jäädä koulupäivän jälkeen, vaan sieltä ajettiin pois. Jotakin opettajaa häiritsi jopa viheltäminen pihalla.

Alakerrassa oli aluksi kaksi alakoulun luokkaa ja yksi yläkoulun luokka sekä avara aulatila. Oppilasmäärän alentuessa, lakkautettiin toinen alakoulun opettajan virka 1932 ja kolmas yläkoulun opettajan virka 1934. Jokaisella opettajalla oli ns. yhdysluokka eikä koulussa ollut vielä kovin paljon oppilaita.

Vastapäätä alapäädyn puoleista sisäänkäyntiä oli karttavarasto, ikkunaton tila, jota käytettiin myös ”karsserina” eli rangaistuskoppina. Joku opettajista saattoi joskus unohtaa oppilaan sinne ja lähteä ylös asuntoonsa.

Kivikoulun liikuntatunnit pidettiin aulatilassa, vaikkei siellä ei ollut mitään liikunnan opetusta varten. Kivikoulun alkuvuosina myös juhlat pidettiin joko aulassa tai isossa, eteläpäädyn luokassa.

1960-luvun lopulla rakennuksessa lautalattiat poistettiin ja eteisen kattoa laskettiin alkuperäisestä. Tällöin käytössä oli neljä luokkahuonetta. Myöhemmin myös yläkerran asuntoja oli pakko muuttaa opetustiloiksi.
1970-luvulla ainakin opettaja Leväsen asunto, joka oli Hannankadun puoleisessa päässä, muutettiin luokkahuoneeksi. Myös talonmies-keittäjän asunto muutettiin luokaksi ja he asuivat keittolan tiloissa. Koulutoiminta jatkui vuoteen 1987.

Peruskoulutoiminnan päätyttyä talossa aloitti 1987 toimintansa L: kuvataidekoulu. 1988 helmikuussa kivikoulun eteläpäädyn isossa luokassa avattiin Vihdin kunnan L: taidegalleria Pictor. Luokkahuoneita muutettiin taideopetukseen sopiviksi ja opettajainhuoneesta tehtiin valokuvalaboratorio. 1992 rakennuksen ulkoväritys uusittiin vanhan roosan punaiseksi.