Aune Hiidenveden ja Akseli Velinin kihlakuva vuodelta 1928
Aune ja Akseli Velin Välimaan pihapiirissä
Akseli Arvo Velin (1899 Vihti) ja hänen vaimonsa Aune Kyllikki, o.s. Hiidenvesi (1908 Siuntio) sekä heidän lapsensa Liisa Maria (1929 Kotka), Toini Sirkka (1930 Vihti), Airi Orvokki (1940 Vihti), Heikki Arvo Juhani (1943 Vihti) asuivat aikaisemmin Huhdanmäentien varrella olleessa Juho Aarnin tuolloin omistamassa Vuorensyrjässä. Perheeseen syntyi vielä Markku Arvo Olavi (1950) Helsingissä. Myöhemmin perheeseen kuuluivat myös Airin lapset Eija-Liisa (1959 Vihti) ja Jari-Pekka (Ville) (1962 Vihti). Molemmat ovat syntyneet heinäkuussa. Heillä oli aina yhteiset syntymäpäiväjuhlat. He ovat käyneet muutaman vuoden koulua Nummelassa.
Aune Velin oli jo nuoruudessaan työskennellyt Päivölän virkistyskodissa ja lasten vartuttua hän kävi siellä töissä parina päivänä viikossa. Aune muistetaan syntymäpäiväkutsujen hienostuneena tarjoilijana. Naapurissa asunut Aili Lehtonen oli keittiön puolella ja Aune Velin hoiti tarjoilun.
Aune Velin Päivölän virkistyskodissa
Aune Velin Välimaan kotipihalla 1957
Kuvassa Aune ja Akseli sekä lapset Liisa, Heikki ja Airi Akselin 50-vuotispäivänä 1949.
Ennen sotia Akseli Velin kävi töissä mm. Helsingin rakennuksilla. Kotipitäjässä hän teki töitä eri maatiloilla, remontoi esim. Kotkaniemen kartanon. Hemmilän tilan töissä Akseli oli usein, sillä emäntä Lempi Sellgrén oli hänen sisarensa.
Välimaan tontilla Aune ja Akseli viljelivät perunaa, sokerijuurikasta ja vehnää. Sodan aikana monet Huhdanmäen perheet viljelivät vehnää. Puutarhassa oli paljon marjapensaita ja omenapuita. Omenasadosta riitti joskus myös myyntiin. Muuten puutarhan sato hyödynnettiin omassa perheessä. Tontilla oli myös paljon nurmikkoa.
Velinin sukua perunan nostossa 1950-luvulla. Taloja taustalla: vasemmalla Keto, ylempänä Huhdanmäen rinteessä Vuorensyrjän vaalea ulkorakennus. Kaksi ulkorakennuksen päätyä (Keto ja Rauhala) aivan lähekkäin, suuri omakotitalo Vaahteristo sekä Velinien ulkorakennuksen takana Tasanko.
Aune ja Akseli olivat auttavaisia ja ystävällisiä. Lapset kutsuivat Aunea tuon ajan tavan mukaan ”Velinin tädiksi”, aikuiset puhuivat ”Velinskasta”.
Akseli kävi purkamassa monia lähitienoon rakennuksia, mm. Tuusan vanhan päärakennuksen ja Hjeltin mamman talon, Ilomäki. Näin saatiin polttopuuta varastoon. Akselin tyttärentytär Eija Niinivirta, o.s. Velin on muistellut puutalkoita seuraavasti: ”Pappa purki niin monta taloa ja latoa että en niitä kaikkia muista. Oltiin äidin kanssa niin monissa puutalkoissa että mentiin ihan laskuissa sekaisin”.
Aune puolestaan haki kaupoista hedelmälaatikoita polttopuiksi.
Akseli Velin mopoineen 1956
Eija Niinivirta on kertonut isoisästään Akseli Velinistä myös seuraavan tarinan:
”Pappa taisi aikanaan pitää kovaa kuria omille lapsilleen. Tämän päättelin kun sattui seuraavaa: Ollessani osuuskaupassa töissä lähdin Heikki-enon kanssa papan määräyksestä ostamaan liiterin katolle uutta kattohuopaa. Päästyämme kauppaan ja hintoja vertailtuamme sanoin, että tulee halvemmaksi ostaa peltikatto.
Ja sen myös ostimme. Päästyämme takaisin mummulaan niin Hessu sanoi minulle, että sä saat sitte kertoa mitä ostettiin. Siihen minä että selvä.
Kerroin ja Pappa sanoi selvä ja laittoi säästyneet rahat omaan laatikkoon missä hän säilytti papereitaan. Ihmettelin asiaa ja sain myöhemmin kuulla, että jos Hessu olisi sen ostanut, olisi kuulemma tullut huutia. Eli pappa taisi vähän pehmetä vanhoilla päivillään tai sitten minulla oli osuutta asiaan. ”
Akseli Velin kuoli 1985. Aune hoiti häntä viimeiset elinkuukaudet kotona. Aune Velin kuoli 1986.
Elämänsä varrella Akseli Velin teki monta keinua. Tämä Hemmilän pihan keinu oli kirvesmiehen viimeisiä töitä
1988 Lohjan Kujarakenne ky. osti kiinteistön perustettavan asunto-osakeyhtiön lukuun, vanha Välimaa purettiin ja tilalle rakennettiin paritaloja, jotka valmistuivat juhannukseksi 1989.
Akseli Velinin viimeinen omenasato lokakuussa 1985. Akseli kuoli joulukuussa 1985. Kuvassa Akseli ja tytär Airi sekä Airin tyttärentytär Hanna-Kaisa