Miehensä Emil Aksel (Akseli) Westermanin kuoleman jälkeen (1952) Mailis Westerman asui yksin ns. Pikku Koivuniemen talossaan.
Mailis Westermanilla oli yksi lehmä. Sen ruokkimiseen hän sai jauhoja Laatuviljalta. Juorujen mukaan Mailis keitti palkkioksi kiljua myllymiehille. Kun kotipihassa ei ollut riittävästi heinää, Mailis kuljetti lehmäänsä liekassa pitkin Härköiläntien vartta, missä eläin sai syödä. Härköilän rantapellolla riitti laidunta. Heinistä Mailis joutui riitaan https://www.nummela.info/huhdanmaentie-3-pajula/>Pajulan isännän kanssa. Mailiksella oli myös kanoja. Hän kasvatti kanan- ja kukonpoikia myös myyntiin. Munia myymällä hän sai käyttörahaa. Kanojen rehuksi hän viljeli pellollaan kauraa. Naapurit auttoivat kyntö- ja puintityössä. Perunat hän istutti ja kuokki itse käsin. Puutarhan tuotteita, ainakin omenia ja raparperia, riitti myös myyntiin. Kukkia pihapiirissä oli paljon.
Ruokakauppaan tullessaan Mailis yleensä kysyi ”Mitä on jäänyt edelliseltä päivältä?” Kaikki piti saada ilmaiseksi. Makkarapötköjen päitä Mailis osti kissoilleen.
Mailis kävi töissä taloissa ja auttoi mm. perunamaalla. Hän oli utelias ja kiinnostunut kaikesta, mitä kylällä tapahtui. Kerrotaan hänen olleen paikallislehteä nopeampi tiedonvälittäjä.
Mailis Westerman oli vieraanvarainen kahvittaja, jolla oli pöydässä ns. kaikkea seitsemää sorttia. Pekka Laustio on kertonut, että Mailis kutsui aina kahville, kun hän oli auttanut esim. puinnissa. Silloin parannettiin yhdessä maailmaa. He tulivat hyvin toimeen keskenään. Mailis myös kyläili Tuusalla.
Mailis Westermanilla oli myös lapsia päivähoidossa. Lassi Pircklén (1952) lienee ollut viimeisiä. Hän ei ollut tyytyväinen hoitopaikkaansa. Poika kertoi Mailiksen syöttäneen kesäkeittoa. Lassi meni mieluummin Pajulaan.
Anna-Liisa Helle on kertonut Mailiksesta pienen tarinan:
”Kerran Mailis Westerman näki, kuinka Jari Helenius ja Petri Helle ajelivat polkupyörällä läheisen osuusliike Aura Sokoksen asfaltoidulla pihalla. Petri ajoi päin kaivonkantta ja kaatui. Polveen tuli ”asfaltti-ihottumaa”. Mailis haki kotoaan sidetarpeita ja hoiti pojan polven ja saattoi sitten kotiin.
Mailis kuuluu myös ommelleen lapsille vaatteita: 1930-luvun lopulla Laustion Pekalle, sitten Bodalewin tytöille ja vielä 1960-luvulla Yli-Rostin Mikolle. Itselleen hän ompeli elämänsä loppuun asti.
Lohjantien varrella asuneet Katri ja Veijo Raitanen viljelivät Toivolan pelloilla perunaa, porkkanaa ja mansikoita Mailis Westermanin viimeisinä elinvuosina ja vielä jonkin aikaa hänen kuoltuaankin.
Kuolemaansa asti Mailis Westerman asui kotitalossaan. Hän kuoli 1981 kotisaunassa saamaansa sairaskohtaukseen. Hänet on haudattu Lohjalle. Mailiksen osuuden talosta peri hänen sisarensa poika Juhani. Mailiksen kuoleman jälkeen talossa pidettiin huutokauppa. Kerttu-sisar oli tuolloin vielä elossa.